Monday, October 30, 2017

Voihan vammainen, Saraste - Könkkölä


Teos: Voihan vammainen; Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta
Tekijät: Heini Saraste, Kalle Könkkölä
Kuvittaja: Väinö Heinonen
Kustantaja: Into Kustannus (2017)
Kieli: Selkosuomi
Sivuja: 55
Oma kappaleeni: Lahja kustantajalta
Yleisvaikutelma: Hyvä meininki kirjassa!

Tässä yksi linkki josta voi lukea lisää tietoja kirjan ansioituneista tekijöistä. Sieltä voi myös tilata kirjan: ADLIBRIS

Ja esittely kustantamon sivuilla: LINKKI.

Voihan vammainen on selkokielinen, hauska teos, jonka lukemiseen uppouduin pitkäksi aikaa. Ei sillä että tekstiä olisi paljon, vaan sillä että jäin kiinnostuneena tuumailemaan yhtä jos toistakin kohtaa tai hymyilemään veikeälle kuvitukselle. 

Kirjan sävy on asiallinen ja myönteinen, osin hassutteleva. Opettavakin se on. Meitä neuvotaan käyttämään oikeita sanoja ja jättämään käytöstä väärät ei-toivotut sanat, kuten *rampa*, *vajaamielinen* ja *invalidi*. Enpä tiennytkään että tuo viimeksi mainittu ei kelpaa. Tajuan kyllä että se on sävyltään negatiivinen muilla kielillä kuin suomeksi. Kahta ensin mainittua en olisi käyttänytkään, ne kalskahtavat halventavilta. 


Teoksen alussa esitellyt kuvitteelliset henkilöt elävöittävät mukavasti termien selityksiä; Jaakob, Myrsky, Kalle, Leila, Siiri ja Ansa. Kuvassa huristeleva 10-vuotias Kalle pitää tietotekniikasta ja kalastuksesta. Pyörätuolissa istuvat voivat harrastaa monenlaista liikuntaa; salibandyä, jalkapalloa, tanssia. 



Huonokuuloisella isoäidilläni oli tapana sanoa että hyvä onkin kun ei ihan kaikkea kuule. Leilan vanhemmat istuvat torvikonsertissa autuaan tietämättöminä muun yleisön kärsimyksistä. Hauska ajatus. 

Vamman tapainen esto: Ennakkoluulo

"Ennakkoluulo = Kun ihminen kammoaa jotain ihmistä tai asiaa  ilman että tuntee niitä lainkaan, silloin kyse on ennakkoluulosta. Ennakkoluulo usein katoaa, kun tutustumme toisiimme. Ennakkoluulo ei ole vamma, mutta se tekee elämisen vaikeaksi." (sivu 13) 

Vammattomilla ihmisillä esiintyy joskus sellaista asennetta että vammaisuuden yhteydessä ei saa nauraa. Kirjoitin asiasta kerran pienen lastun vanhaan arkiterapeutti Kopsin blogiini otsikolla Miksi emme saa nauraa? Se alkaa näin: "

"Ystäväni Anna oli miehensä kanssa elokuvissa. He nauroivat katketakseen Down pojan hassulle koheltamiselle ja saivat välittömästi paheksuvia katseita muulta yleisöltä joka ymmärsi olla nauramatta vammaiselle. Anna kertoi jälkikäteen että olisi voinut tietysti sanoa että kyllä meillä on lupa nauraa kun meidän poika on samanmoinen Down lapsi ja myös aika veijari."

Koko tekstin voi lukea täältä: LINKKI


Kivaa kertomaa opaskoirista. Koirat ovat uskomattoman viisaita ja oppivaisia. En tiennyt että ne eivät näe liikennevalojen vaihtumista, en liioin tullut ajatelleeksi että kun näen opaskoiran se on töissä eikä sitä saa häiritä ja mennä silittämään. Kirja antaa tietoa ja ajateltavaa.

Sanasto kattaa vammaisuuden, apuvälineiden, palveluiden, auttajien ja laitoksien nimiä, kertoo asioista joita en tiennyt olevan olemassa, kuten näkövammaisteatteri (näyttelijöinä pääasiassa näkövammaisia), sekä mainitsee mahdollisuuden päästä tukemaan ihmisiä vapaaehtoisena (ystäväpalvelu). Vertaistuki mainitaan niin ikään.

Osa sanoista on suomenkielisiä (lukihäiriö, äänikirja, tasa-arvo), osa vierasperäisiä (afasia, anoreksia, osteoporoosi). Selityksissä ei ole puututtu sanojen alkuperään eivätkä määritelmät muutenkaan ole tyhjentäviä, mikä on hyvä. Siten asia pysyy yksinkertaisena. Itseäni kiinnosti muutamassa kohdassa saada tarkempaa tietoa (esimerkiksi sanojen etymologiasta) ja käännyin muiden tietolähteiden puoleen (iso sanakirja, google). 

Voihan vammainen on mitä innostavin opus. Sitä lukiessa tajuan miten valtavasti elämässäni on aina ollut eri tavoin vammaisia tai "puutteellisia" lähimmäisiä ja heidän avustajiaan tai perhettään, vaikka en sitä tule edes ajatelleeksi kun olen heihin niin tottunut. Suvussa, ystävissä, työtovereissa ja oppilaissani on MS-tautisia, heikkonäköisiä, huonokuuloisia, Down-syndroomaisia, ADHD-tyyppejä, lukihäiriöisiä... Eräs ystäväni toimii koulussa sokean oppilaan avustajana. Toinen ystävä opiskelee yliopistossa viittomakieltä. Kolmas on vammaisten lasten avustaja. Suosikkitenorini Andrea Bocelli on sokea, mutta ei se estä häntä laulamasta.

Jotkut vammat (häiriöt tai ominaisuudet) ovat ulospäin näkymättömiä, kuten värisokeus tai lievä autismi. 

Kuulokoje näkyy, mutta maastoutuu hyvin musiikinharrastajien kuulokkeiden joukkoon. Pyörätuoli ja valkoinen keppi ovat selkeämpiä osoituksia siitä että ihminen on vammainen. Minulla oli lapsena onnettomuuden seurauksena reisiluu poikki, ja kuljin jonkin aikaa kainalosauvoilla. Tilapäinen vamma.

Esittelin vanhassa blogissani viitisen vuotta sitten lapsille ja nuorille kirjoitetun kirjan, joka kertoo pistekirjoituksen keksijän Louis Braillen tarinan, Väläys pimeässä. Se on samalla tavalla valoisa ja miellyttävä kirja kuin Voihan vammainen. Lukaistaa jos kiinnostuitte: LINKKI


Hah hah, näin kauan olen katsellut kirjan nimeä ja VASTA NYT minulla välähti sen kaksitahoinen hienous. Sen voi tulkita myös näin: Kyllähän vammainen voi ! - Kyllä tosiaan voi. Kivasti keksitty. 

Ihana lämmin lukukokemus. Maltan tuskin odottaa että näytän lapsikavereille.

12 comments:

  1. Hienoa, lapsenlapset tottuneet, heidän isoisä rullatuolissa, eikä puhu ja 3-vuotias selittää että aivoissa joku... ja heidän isoäiti taivaassa.
    Tässä pari hyää lastenkirjaa:
    http://hannelesbibliotek.blogspot.se/2016/10/nordiska-nobelpristagare.html

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lapsi hyväksyy ja tottuu ihanan luontevasti siihen että rakkailla läheisillä on puutteita tai vaivoja. Minun appeni joutui loppuvuosinaan pyörätuoliin MS-taudin edetessä. Kerran työnsin häntä ja jouduimme melkein ojaan kun en heti osannut hallita pyörää. Anopi oli mukana ja mieheni, kyllä nauroimme porukalla 😀

      Kiitos kirjalinkistä, Hannele. Sieltä osui silmiin se että lapsi saa olla oma itsensä. Se juuri on toivottava ja arvokas asia meistä jokaiselle. 🌹

      Delete
  2. Lämmin ja hieno postaus tärkeästä asiasta:) Ne ennakkoluulot, joita tämän kaltaiset teokset jo lapsuudessa häiventävät. Ja tuo hyvä kysymys, miksi suhtaudumme erilaisuuteen niin oudosti ja osaamattomasti. Vammahan voi tulla kenelle tahansa. Yhdellä yhtä - toisella toista, ehjin nahoin ei selviä kenkään....

    Kun itsellä oli toinen käsi velttona pois pelistä muutaman kuukauden ja kun liikumme MS-sairauden vuoksi pyörätuolilla liikkuvan wanhan ystävämme kanssa, puhuja useasti puhuu huutamalla ja kuin lapselle!? Hitaasti katsottiin myös, kun herra Alzheimerin kanssa seurustelusuhteeseen päätyneelle tädilleni kesken kauppareissun rauhallisesti selitin, että ei hätää täällähän me nyt K-kaupassa ollaan... Tätini puolestaan ajelutti rollaattorillaan täysin luontevasti Pikkumurmeleta pitkin pihateitä ja kaikilla oli hauskaa.

    Huh no niin, tuli kuten aina innostuttua tästä aiheesta. Enemmittä kohkausitta: hyvä postaus - kyllä vammainen voi - ja hyvät kirjat hauskoine kuvineen; valoisaa viikonalkua:) P.S. Olisi kiintoisaa kuulla lapsikavereiden kommenteista.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin se on kuin sanot: vamma voi tulla kenelle tahansa. Hyvä olla jollain tavalla valmistautunut ja realistisesti asennoitunut. Juice lauleli aikanaan "ei elämästä selviä hengissä" 🎼 Kyllä elämään kuuluu erilaisia kolhuja, vammoja ja vastoinkäymisiä - ja myös erilaisuutta.

      Pikkumurmelit rollaattorin kyydissä - sehän sopisi just jetsulleen tämän esittelemäni kirjan kuvitukseen 😀 Sillä lailla ! That' s the spirit. Hah hah, tulee muisto mieleen vuosien takaa. Mieheni isä oli saanut invamopon ja se oli mukana kun menimme appivanhempieni mökille. Mieheni hyppäsi mopoon ja hurautti hiekkatietä tomu pöllyten maisemaan. Anoppi nauroi niin että hänen oli istuttava mökin rappusille 😀

      Lapsikaverit olen kutsunut tänä tulevana viikonloppuna. En tiedä vielä pääsevätkö tulemaan. Minäkin odotan kiinnostuneena mitä sanovat.

      Kiitos ihanasta kommentista. Sinun kanssasi on aina hauskaa 💚

      Delete
    2. Kuin myös Sinun:)Apua: Nyt laukkasi mielikuvitus villisti ja näin selkeästi sieluni silmillä kuin ratsastajan oriin selässä kunnon länkkärissä miehesi ajaa hurauttavan suoraan auringonlaskuun eikä tarvittu Sergio Leonen ohjausta, mitä nyt Ennio Morriconen musa äityi mielikuvalle naureskellessa korvamadoksi:) Anopille pisteet naurusta ja siitä, jottei äitynyt huuliharppukostajaksi...

      Delete
    3. Auringonlaskuunpa hyvinkin 😀 Sattumoisin olen aina rakastanut länkkäreitä (vaikka en enää nykyään katsele raakuuksien vuoksi) ja näinhän se kävi että Ennio Morriconen IHANA musiikki lähti soimaan päässä. Ei ihme, olen kuunnellut yhden vanhan musiikkikasettini liioittelematta miljoona kertaa 🎹sekä nähnyt Hyvät, pahat ja rumat aika monta kertaa.

      Oli aina lämpimät välit appivanhempien kanssa. Rauha heidän muistolleen 🖤❤️

      Delete
  3. Tuo näyttää hyvälle kirjalle! Kun menemme tänään kirjastoon, niin vinkkaan lapsia katsomaan tuota!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva. Tee niin 🐔
      Mukavaa kirjastokäyntiä !

      Delete
  4. Hyvä kirja. Olisipa tuollainen kirja ollut olemassa, kun CP-vammainen poikani oli pieni.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Juu, kyllä tämä tuo mukanaan positiivisuutta ja edistää ihmisoikeuksia ♥️
      Koulukaverini veli oli CP-vammainen ja silloin tutustuin CP:hen ekaa kertaa.
      Yhdellä tutullani on kaksoistytöt joista toisella on CP, toisella ei.
      Mukavaa uutta viikkoa !

      Delete
  5. Voi miten hyvän oloinen kirja..tällaiset kirjat ovat loistava apu käsittelemään vammaisuutta lasten kanssa..Kiitos paljon esittelystä ja mukavaa alkanutta viikkoa❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. On hieno opus. Siinä riittää tutkailemista vielä pitkäksi aikaa 💚
      Kiitos kommentista ja kivaa tätä viikkoa.

      Delete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.