Teos: Voihan vammainen; Lasten kuvasanakirja vammaisuudesta
Tekijät: Heini Saraste, Kalle Könkkölä
Kuvittaja: Väinö Heinonen
Kustantaja: Into Kustannus (2017)
Kieli: Selkosuomi
Sivuja: 55
Oma kappaleeni: Lahja kustantajalta
Yleisvaikutelma: Hyvä meininki kirjassa!
Tässä yksi linkki josta voi lukea lisää tietoja kirjan ansioituneista tekijöistä. Sieltä voi myös tilata kirjan: ADLIBRIS.
Ja esittely kustantamon sivuilla: LINKKI.
Voihan vammainen on selkokielinen, hauska teos, jonka lukemiseen uppouduin pitkäksi aikaa. Ei sillä että tekstiä olisi paljon, vaan sillä että jäin kiinnostuneena tuumailemaan yhtä jos toistakin kohtaa tai hymyilemään veikeälle kuvitukselle.
Kirjan sävy on asiallinen ja myönteinen, osin hassutteleva. Opettavakin se on. Meitä neuvotaan käyttämään oikeita sanoja ja jättämään käytöstä väärät ei-toivotut sanat, kuten *rampa*, *vajaamielinen* ja *invalidi*. Enpä tiennytkään että tuo viimeksi mainittu ei kelpaa. Tajuan kyllä että se on sävyltään negatiivinen muilla kielillä kuin suomeksi. Kahta ensin mainittua en olisi käyttänytkään, ne kalskahtavat halventavilta.
Teoksen alussa esitellyt kuvitteelliset henkilöt elävöittävät mukavasti termien selityksiä; Jaakob, Myrsky, Kalle, Leila, Siiri ja Ansa. Kuvassa huristeleva 10-vuotias Kalle pitää tietotekniikasta ja kalastuksesta. Pyörätuolissa istuvat voivat harrastaa monenlaista liikuntaa; salibandyä, jalkapalloa, tanssia.

Huonokuuloisella isoäidilläni oli tapana sanoa että hyvä onkin kun ei ihan kaikkea kuule. Leilan vanhemmat istuvat torvikonsertissa autuaan tietämättöminä muun yleisön kärsimyksistä. Hauska ajatus.
Vamman tapainen esto: Ennakkoluulo.
"Ennakkoluulo = Kun ihminen kammoaa jotain ihmistä tai asiaa ilman että tuntee niitä lainkaan, silloin kyse on ennakkoluulosta. Ennakkoluulo usein katoaa, kun tutustumme toisiimme. Ennakkoluulo ei ole vamma, mutta se tekee elämisen vaikeaksi." (sivu 13)
Vammattomilla ihmisillä esiintyy joskus sellaista asennetta että vammaisuuden yhteydessä ei saa nauraa. Kirjoitin asiasta kerran pienen lastun vanhaan arkiterapeutti Kopsin blogiini otsikolla Miksi emme saa nauraa? Se alkaa näin: "
"Ystäväni Anna oli miehensä kanssa elokuvissa. He nauroivat katketakseen Down pojan hassulle koheltamiselle ja saivat välittömästi paheksuvia katseita muulta yleisöltä joka ymmärsi olla nauramatta vammaiselle. Anna kertoi jälkikäteen että olisi voinut tietysti sanoa että kyllä meillä on lupa nauraa kun meidän poika on samanmoinen Down lapsi ja myös aika veijari."
Koko tekstin voi lukea täältä: LINKKI.

Kivaa kertomaa opaskoirista. Koirat ovat uskomattoman viisaita ja oppivaisia. En tiennyt että ne eivät näe liikennevalojen vaihtumista, en liioin tullut ajatelleeksi että kun näen opaskoiran se on töissä eikä sitä saa häiritä ja mennä silittämään. Kirja antaa tietoa ja ajateltavaa.
Sanasto kattaa vammaisuuden, apuvälineiden, palveluiden, auttajien ja laitoksien nimiä, kertoo asioista joita en tiennyt olevan olemassa, kuten näkövammaisteatteri (näyttelijöinä pääasiassa näkövammaisia), sekä mainitsee mahdollisuuden päästä tukemaan ihmisiä vapaaehtoisena (ystäväpalvelu). Vertaistuki mainitaan niin ikään.
Osa sanoista on suomenkielisiä (lukihäiriö, äänikirja, tasa-arvo), osa vierasperäisiä (afasia, anoreksia, osteoporoosi). Selityksissä ei ole puututtu sanojen alkuperään eivätkä määritelmät muutenkaan ole tyhjentäviä, mikä on hyvä. Siten asia pysyy yksinkertaisena. Itseäni kiinnosti muutamassa kohdassa saada tarkempaa tietoa (esimerkiksi sanojen etymologiasta) ja käännyin muiden tietolähteiden puoleen (iso sanakirja, google).
Voihan vammainen on mitä innostavin opus. Sitä lukiessa tajuan miten valtavasti elämässäni on aina ollut eri tavoin vammaisia tai "puutteellisia" lähimmäisiä ja heidän avustajiaan tai perhettään, vaikka en sitä tule edes ajatelleeksi kun olen heihin niin tottunut. Suvussa, ystävissä, työtovereissa ja oppilaissani on MS-tautisia, heikkonäköisiä, huonokuuloisia, Down-syndroomaisia, ADHD-tyyppejä, lukihäiriöisiä... Eräs ystäväni toimii koulussa sokean oppilaan avustajana. Toinen ystävä opiskelee yliopistossa viittomakieltä. Kolmas on vammaisten lasten avustaja. Suosikkitenorini Andrea Bocelli on sokea, mutta ei se estä häntä laulamasta.
Jotkut vammat (häiriöt tai ominaisuudet) ovat ulospäin näkymättömiä, kuten värisokeus tai lievä autismi.
Kuulokoje näkyy, mutta maastoutuu hyvin musiikinharrastajien kuulokkeiden joukkoon. Pyörätuoli ja valkoinen keppi ovat selkeämpiä osoituksia siitä että ihminen on vammainen. Minulla oli lapsena onnettomuuden seurauksena reisiluu poikki, ja kuljin jonkin aikaa kainalosauvoilla. Tilapäinen vamma.
Esittelin vanhassa blogissani viitisen vuotta sitten lapsille ja nuorille kirjoitetun kirjan, joka kertoo pistekirjoituksen keksijän Louis Braillen tarinan, Väläys pimeässä. Se on samalla tavalla valoisa ja miellyttävä kirja kuin Voihan vammainen. Lukaistaa jos kiinnostuitte: LINKKI.
Hah hah, näin kauan olen katsellut kirjan nimeä ja VASTA NYT minulla välähti sen kaksitahoinen hienous. Sen voi tulkita myös näin: Kyllähän vammainen voi ! - Kyllä tosiaan voi. Kivasti keksitty.
Ihana lämmin lukukokemus. Maltan tuskin odottaa että näytän lapsikavereille.