Ostari eli ostoskeskus, kielipohdintoja

 

Kaareva penkki ostoskeskus Kaaressa Kannelmäessä. Nyt vasta tajusin muodon merkityksen nimessä! Oivaltaminen on hauskaa. Ostarin nimi on Kaari eli "kurvi". 

Viestintä on usein aika vaikeaa, vaikka olisi yhteinen kieli. Saati sitten kun juttelemme muunkielisten kanssa. 

Osteri vai ostari? Suomen kieli tarjoaa haasteita ulkomaalaisille, kuten kaikki muutkin kielet. 

Itselleni on muutaman kerran ollut vaikeaa käsittää suomen puhekieleen omaksuttuja -ari / - äri - päätteisiä sanoja, silloin kun ne eivät vielä ole olleet yleisiä. 

Muistan ihmetelleeni muun muassa sanaa "synnäri". Lopulta kävi ilmi että se oli synnytyssairaala. Vai synnytyslaitos? Voi käydä niin että ei enää tiedetäkään alkuperäistä sanaa. Se on käynyt minulle sanan "muskari" kanssa. Auttakaa, mitä se on alunperin? Musiikki- ... mikä? Voin yrittää arvata mutta en tiedä. Nykyään toki ratkaisu moneen on google.

AMERIKKA

Kun suomalaiset puhuvat, Amerikka on usein sama kuin USA. Amerikkalaiset ovat yhdysvaltalaisia. Kanada on erikseen, samoin Etelä-Amerikka ja Väli-Amerikka. Kun espanjankieliset sanovat Amerikka he tarkoittavat nimenomaan Etelä-Amerikkaa. 

Nimen alkuperä: Löytöretkeilijä Amerigo Vespucci 1500-luvulla.

Anglo-Amerikka = Yhdysvallat ja Kanada

"Jenkkilä"  Tätä puhekielen nimitystä USA:lle en voi kannattaa enkä itse käyttää. Englannin opettajan on vedettävä raja johonkin. Historian opettajan myös. Rivikansalaiset ovat vapaampia valitsemaan. 

En voi väittää että tuntisin historiaa kovin hyvin. Joku voisi väittää että minun "täytyy" koska olen englannin opettaja. Vastustan kahdesta syystä. 1) Opetan kieltä ja kommunikaatiota, en historiaa 2) Englantia puhuva maailma on laaja ja sen historia pitkä ja uuvuttava. 

Mielelläni luen kielihistoriaa, etymologiaa ( = oppi sanojen alkuperästä ), kielifilosofiaa jne. mutta en kuormita oppilaita niillä. 

KYSYMYS

Jos menet kielikurssille ( englanti, espanja, italia, ranska... ) haluatko oppia kulttuuritaustaa ja historiaa vai pelkkää kieltä?  

Itsenäisyysmietteitä

Itsenäisyyspäivän kutsut, suomalais-ranskalais-intialaiset. Ystäviä, ruokaa, yhdessäoloa. Pirjon kakku oli mahtavan muhkea taas kerran. Once more, a delicious cake made by Pirjo.

                              

 Itsenäisyys.  Vapaus. Autonomia. Itsemääräämisoikeus.

Luin kirjaa pienelle lemmikillemme Noorille. Ei ole lainkaan yhdentekevää mitä luemme ja mitä puhumme lapsille (tai aikuisille, ei sen puoleen).

Moninaisia mietteitä liikkuu päässäni. Olen aina saanut asua itsenäisessä valtiossa. Kaikille ei ole tätä etua suotu. Selailen Tahar Ben Jellounin kirjaa jossa hän juttelee tyttärelleen ja vastaa tämän esittämään kysymykseen: "Isä, mitä on rasismi?" 

Reading Today / Luen tänään 8.10.

Tämän päivän lukemista. Minulla on aina tapana lukea useaa kirjaa tai lehteä saman päivän aikana. I normally read parts of several books, newspapers, journals and magazines every day.

Autismi- ja Aspergerliiton lehti. Teemana Hyvä arki.

Karon Oliver: Psychology and Everyday Life (2000)

(This I read with my Wednesday morning one-to-one English student.)

Rune Nilsson: Tehokas esiintymistekniikka 
(Tietosanoma) (Effektiv presentationsteknik 1997)

Opetan viestintää eli kommunikaatiota ja tuo on kurssisuunnittelua varten lukemaani ammattikirjallisuutta.)

A bookmark I like. Kirjanmerkki josta pidän. Sain lahjaksi englannin oppilaaltani. Hän on valmistanut sen kirjapainossaan. ( Printmax oy. ) 

Romanttinen Asperger

A FANTASTIC story of a young man with Asperger's syndrome. I LOVED it.

Check out this link. A relationship between two people, one of them lacking in social skills as we know them, but so intelligent, so wonderful in his own right. And she isn't bad either. A warm, romantic, human story. Educational.

I got the DVD as a present from some one very special, some one gorgeous, some one with Asperger's syndrome. I'm so happy to have him in my life.

You may have seen The Big Bang Theory on TV. One of the characters, Sheldon, seems to have Asperger written on him:)

Aivan ihana elokuva, jossa nuori Aspergerin syndroomainen mies tutustuu uuteen naapuriinsa. He ystävystyvät, ja rakastuvat. Jos on tavallisesti viritetyt aivot on vaikea käsittää Asperger-henkilöä, ja hänen on vaikea käsittää tavallisia ihmisiä, mutta kun yhteys löytyy, ihmissuhteet alkavat toimia. Tarvitaan ikäänkuin tulkkia tai käsikirjaa puolin ja toisin, mutta eikös niin toisaalta ole muutenkin ihmisten välisissä suhteissa?

Minulla on suuri onni tuntea Aspergerhenkilö. Hän lahjoitti Minulle DVD:n.

Oletteko nähneet TV-sarjan Rillit huurussa? Sen nörttiporukasta Sheldon näyttää saaneen esikuvansa Asperger-henkilöistä. Suosikkihahmoni. Suosikkisarjani.

Taas on yhtä blogia kiusattu

Nousin neljältä ja katsoin mittaria; - 20 astetta pakkasta, iik! Viime aikoina olen tehnyt hienon havainnon. Tapaamani ihmiset eivät valita, vaan toteavat ihastuneina hymy kasvoillaan että nyt on KYLMÄ. Alkaako asennekasvatus vihdoin purra vai ovatko negatiiviset aivosolut tilapäisesti jäätyneet?

Olen tuota negatiivisuutta taas viime aikoina pohtinut, ja kaikenlaista hapannaamaisuutta ja vihamielisyyttä. Sitä päättäväisyytta ja hakuisuutta mennä "korjaamaan asiat" kun toisen ihmisen tyytyväisyys häiritsee.

Perheväkivallassa, työpaikkakiusaamisessa ja koululaisten julmuudessa ollaan tekemisissä äärimuotojen kanssa, joiden takaa usein irvistelee narsismi. Yksi koulutyttö hakattiin tänä syksynä. Oli ilmeisesti häiritsevän suosittu koulussa (?)

Kell'onni on se onnen kätkeköön. Jos koet liikkumisen riemua, älä tee blogipostausta, muuten kommenttilaatikkoon ilmestyy joku rääkymään. Jos pursuat elämäniloa, älä kerro siitä blogissasi, tai saat kommentin jossa kysytään oletko miettinyt että syyllistät niitä joilla menee huonosti.

Yksi suosikkiblogeistani on juuri päättänyt siirtyä muualle ja päästää lukijoiksi vain valitut joille antaa tunnussanan. Anonyymi tai anonyymit ovat kiusanneet jo jonkin aikaa. Taas yksi! Minä lopetin ensimmäisen Kops-blogini samasta syystä, ja toista kirjoittaessa on tullut kausia jolloin ei huvita kirjoittaa kun saa osakseen häiriköintiä. Noin vuosi sitten olisin lopettanut ellei saman häirikön takia lopettanut blogikaveri olisi antanut vinkkiä moderoinnista. Nyt minulla on moderointi molemmissa blogeissa.

Kieltenopen blogini suljin häirikön takia. Sitä lukivat oppilaanikin enkä halunnut että he joutuvat lukemaan epäkunnioittavia töksäytyksiä. Silloin en ollut vielä tajunnut moderointia, ja silloin minulla vielä oli naiivi luulo että on reilua antaa mielipiteen vapauden kukoistaa. Ja kissan viikset! Hiiteen sananvapaus ilkimyksien kohdalla. Älköön rikollisia, kiusaajia ja muita öykkäreitä päästettäkö vapaina rellestämään ja kärsimystä kylvämään. Silloinhan he luulevat että niin voi tehdä.

Koulukiusattu joutuu vaihtamaan koulua. Blogikiusattu joutuu lopettamaan tai siirtymään salasanan taakse. Ja kiusaaja vaan jatkaa toimintaansa.

Monet kiusaajista eivät itse tiedosta olevansa kiusaajia.

Ei varsinkaan John

Törmäsin riemastuttavaan logiikkaan. Tosin en tiedä ihan tarkkaan mikä se logiikka oli, mutta antakaas kun selitän niin voitte tarjota omia tulkintoanne.

Dr Phil House tarjosi Man Camp - teemalla apua riiteleville aviopareille. Yhden rouvan, Karlan isä lennätettiin shown vieraaksi ja avuksi. Kamera kuvasi hänen tuloaan ja hän jutteli näin: " John ja Karla eivät tiedä että olen tulossa - varsinkaan John." Siis miten ihmeessä tuo on millään tasolla mahdollista? Mitä arvelette hänen tarkoittaneen?

Tulee mieleen vanha Spede-sketsi, jossa haastateltiin kahta muusikkoa: "Oletteko koskaan soittaneet yhdessä?" - "Minä olen, mutta Topi ei."

Man Camp on Dr Phil Show; help was offered to couples who had problems. One lady's father was flown in. The viewers saw some footage when he was arriving and this is what he said: "John and Karla don't know that I'm coming - especially John." How in Heaven's name can John be MORE unaware of it? There has to be some sort of logic behind that statement. What is it? That's hilarious! What do you think he meant?

Interview of two musicians:

- "Have you two ever played together?"

- "I have, but he hasn't."

Mitä mongerrusta?

Sattuuko kukaan tietämään mitä kieltä tämä on? プロフ見た感想を携帯ア

Joka päivä tulee kommentti tuolla kielellä. Ensimmäisellä kerralla viikkoja sitten julkaisin sen ja sitten jouduin etsimään sitä monta postausta takaperin kunnes siihen osuin. Se vei johonkin porno- tai erotiikkasivustolle.

Does anybody happen to know what language that is? I get a comment every day, but don't publish them. Did it once, and it was a pornographic or erotic web page. If I didn't have moderation on, I wouldn't even know about the comment and the link, because it is left on previous posts, not the current post.

Paistetut munat kukkivat

Kuka on istuttanut tuon narsissin meidän pensasaidan juurelle ja koska? Ovatko tontut istuttaneet sen? Viime kesänä se ilmestyi maisemiin. Minulle on tuosta väriversiosta aina tullut mieleen paistettu muna. Kovin moni muu kuin mieheni ei olisi ymmärtänyt tätä lausettani: "Hei nyt se paistettu muna on alkanut kukkia." "Ai, kiva", hän vastasi.  

I wonder where that narsissus has come from. I mean we haven't planted it. It just appeared there, last summer and now again. When I see it, I am reminded of a fried egg. There are probably not many people who would understand this, but my husband did: "The fried eggs are in bloom." "That's nice", he said.

I colori di quei narcissi mi fanno venire in mente un uovo fritto.

Rajat pitäisi olla

I have had my new iPhone and its number - what? - 2 or 3 weeks now, and every day I get one phone call from someone asking to talk to the person who had this number before me. So far it has been fun, and not at all disturbing, but yesterday it changed. I tried to end the phone call several times, but the middle-aged gentleman on the phone just kept on talking, and getting more and more personal. Finally he wanted to know my age (!). That's when I very firmly ended the phone call. Enough is enough. There should be limits to one's behaviour. I want some boundaries. I want my privacy. 

Kaksi vai kolme viikkoako minulla on ollut uusi iPhone ja uusi puhelinnumero? Kerran päivässä joku tiedustelee herra M:ää jonka vanhan numeron olen ilmeisesti perinyt. Se ei ole häirinnyt lainkaan. Soittajat ovat kohteliaita ja olen samalla totuttautunut vastaamaan uuteen puhelimeeni, muutaman kerran kaupassa, mikä on minulle uutta, koska en tavallisesti kuljeta kännykkää mukanani. Tätä kuljetan, koska minulla on iPod siinä samassa, ja päivittäisellä kävelylenkillä pidän aina musiikkia korvilla.

Eilen soitti herrahenkilö josta en tahtonut millään päästä eroon. Hassu sanonta, koska nimenomaan TAHDOIN päästä hänestä eroon, hyvinkin kiihkeästi koska puhelu alkoi saada yhä henkilökohtaisemman sävyn. Ensin henkilö kertoi mistä hän tuntee puhelinnumeron entisen haltijan, sitten ryhtyi tälle puhemieheksi ja kehuskeli miten hyvän miehen joku tästä saisi. Yritin useaan otteeseen lopettaa puhelua - tuloksetta. Kun soittaja kertoi olevansa päälle 50-vuotias ja alkoi kysellä minun ikääni, lopetin puhelun hyvin päättäväisesti. Mikä röyhkeys ja käytöstapojen puute!  

Samantapaisen ilmiön huomasin aikanaan tanssipaikoilla. Ensin oltiin hetki kohteliaita, mutta hyvin nopeasti siirryttiin suoraan asiaan, hyvin henkilökohtaiselle ja tuttavalliselle tasolle. 

Jotkut rajat pitäisi olla. Suuri osa ihmisiä ei tajua. Tähän olen kiinnittänyt huomiota joidenkin blogien kommenttilaaikoissa. On kommentoijia joilla ei ole käsitystä siitä mikä on liian henkilökohtaista. Joillakin ei ole mitään arvostelukykyä tai eivät välitä.

Keskustelun polut ja ajatuskulut

Juomia muutamaan makuun. Näitä voisi terveysvaikutteisiksi mainita. Kokeilimme ruotsalaista luumujuomaa. Ihastuimme. Tänään korkkasimme tuon porkkanankin. Siitä emme oikein pitäneet, kaadoimme appelsiinimehua joukkoon. Guinnessin tapainen Irish Stout kulahti kurkuistamme sutjakasti. Slanja, vai miten kippis kirjoitetaan? At Easter we call the beverage "liquid malt pudding", nestemäistä mämmiä. Oh, mammy! Oh, mama! (City Market Jumbossa ainakin myy noita Eden-juomia.)

Itäkeskukseen avattu uusi iso Prisma. Miten on mahdollista että koko ajan rakennetaan lisää, koko ajan avataan uusia kauppakeskuksia? Onko jatkuva talouskasvu mahdollinen? Maallikkona ihmettelen tuota useinkin, ja varsinkin nyt talouskriisin aikana. 

Aloin lukea kirjaa keskustelemisen ja kuuntelemisen tärkeydestä (Theodore Zeldin), jonka olen aikaisemminkin lukenut. Päivittäin puhumme paljonkin, mutta miten suuri osa siitä on elähdyttävää, innostavaa, kiinnostavaa, hyödyllistä... tai haitallista, tyhjänpäiväistä, repivää, myrkyllistä, hidastavaa?

Kun mielet kohtaavat, kun syntyy kipinä, kun keskustelusta seuraa uusia ajatuskulkuja... Päästäpä tuosta nauttimaan edes kerran kuussa!

Opettajat: Joskus jossain jonkunlaisella opettajalla jossain oppiaineessa mahdollisuus sytyttää kipinä ja saada aikaan säkenöivää keskustelua tai antaa aavistus hyvästä keskustelusta ja herättää halu sellaiseen pyrkimisestä.

Oppiaineenakin voi olla retoriikka, puhetaito, väittely. 

Kirjallisuuspiirissä saattaa syntyä innostunutta juttua joka kehittyy piiriläisten kokoontuessa aina uudelleen. Yksi mäntti voi pilata kaikkien ilon. Negatiivinen, ivallinen tai besserwisser. Yksi muita innostava henkilö nostaa tunnelman kattoon ja kaikkien aivot virittyvät sopiville taajuuksille. Siinäpä mieluisa ajatus. 

Kaikkein väsyttävintä on keskustelu jossa joutuu koko ajan olemaan varuillaan, kuin syytettynä, puolustautumaan, suojautumaan pommeilta joita yksi heittelee, samaten keskustelu jossa toinen yrittää voimakkaasti tuoda julki omia ajatuksiaan, taivutella meidät muut omalle kannalleen, saada meidät luopumaan omista mielipiteistämme.

Opettajan ammattia ajatellen. Siinä sellainen raskas puoli että pitää välittää oppilaille tietoja ja ajatuksia silloinkin kun oppilaat eivät kuuntele. Erittäin raskasta on torjua hyökkäyksiä joita häiriköt äityvät harrastamaan. 

Molemmista kokemusta, vaikkakaan ei isommin. Sen verran että tiedän mistä puhun. Tuosta en välitä mielelläni lähteä keskustelemaan, ellei keskustelu lähde vierimään kevyeen suuntaan. Raskassoutuisiin hyödyttömiin keskusteluihin en suostu antautumaan. Toisaalta en myöskään liian kepeisiin mitäänsanomattomiin höpinöihin. 

Keskustelusta saisi mielellään olla jotain vaikutusta. 

Siitä voisi saada mielenrauhaa, mielenvirkistystä.

Se saisi mielellään johtaa uusille poluille. 

Sanat joita en suostu käyttämään

Betula alba. Koivu. En björk. Una betulla. What wonderful words! Ihastuttavia sanoja.

There are words I would never ever say out loud. Alas - I cannot tell you what they are, as you can understand.

On sanoja joita en ikimaailmassa sanoisi ääneen. Vahinko vaan että en voi sanoa teille mitä ne ovat kuten tajuatte.

Lumoava graffiti

Vaikea olla selkeästi mitään mieltä töhryistä ja graffitista mutta tuo kyllä lumosi minut ohi kulkiessani. Mitä se kenellekin viestittää? En tiedä enkä ajattele sen syvällisemmin. Se on kiva ja symppis. Lakritsi ja lapsuus tulee mieleen. Musta ja valkoinen selkeä yhdistelmä. 

Solvaavat kommentit

En ole käsitellyt Kauhujon tragediaa varsinaisesti kummassakaan blogissani. Arkiterapeutti Kops-blogiin kirjasin muutamia toiveitani ja aikeitani olla mukana lasten ja nuorten auttamisessa ja tulevien kriisien ennaltaehkäisyssä. Tässä päiväkirjassa mainitsin tapahtuneesta päivänä jolloin en ollut vielä edes kunnolla lukenut tapahtuneesta, 24.9.

Anonyymi kommentoija saapui paikalle paheksumaan "kepeyttäni" ja "kaupallisuuttani", joka hänen sanojensa mukaan "ällötti" häntä. Myös hän päivitteli sitä että puhuin pilalle menneestä syntymäpäivästäni... tai jotain tuon suuntaista. En muista tarkkaan, sillä poistin kommentin. Tekstini on edelleen luettavissa. Ei tarvitse kuin rullata sivua alaspäin. 

Viestintä on alaani joten automaattisesti aloin eritellä mielessäni mikä meni pieleen. Näin sen selitin itselleni: Auringonkukkametsä-blogi oli linkittänyt sivuilleen kirjoituksia joissa Kauhajoen väkivallantekoa käsiteltiin. Minunkin postaukseni oli siellä, ja joku tuli sen lukemaan sillä odotuksella että saisi lukea asia-artikkelin, suruviestin, päivittelyä...en tiedä mitä, mutta todennäköisesti tuli ennakko-odotuksen kanssa käymään, ja sitten kauhistui kun kirjoitukseni vain kevyesti sivusi aihetta. 

Milloin Jokelan tragedia sattui, yritin kirjoituksessani muistella. Marraskuussa, mutta mikä päivä? En muistanut mutta arvelin että Kauhajoen tulisin muistamaan koska se sattui syntymäpäivänäni. 

Syntymäpäivänäni. Päivänä jona synnyin.  

Vihamielinen anonyymi sätti ja solvasi minua ilmeisesti siksi että oletti minun harmittelevan pilalle menneitä syntymäpäiväjuhliani. Siitä puuskahdus "kaupallisuutesi ällöttää minua". No ällöttäisi minuakin jos sellaista olisin nettiin kirjoittanut tai edes omiin ajatuksiin päästänyt. Ei tekstissäni niin lukenut.

En vietä syntymäpäiviä enkä nimipäiviä. Ne ovat minulle samanlaisia kuin muutkin kalenteripäivät. Ihminen lukee rivien välistä mitä pisimpiä oletettuja stooreja ja tekee omien ajatustensa pohjalta muista henkilöanalyysejä. Jotkut jopa käyvät kertomassa paheksuntansa kohteelle analyysinsä. Niin kävi nytkin.

Kolme vuotta blogimaailman mielipiteenvaihtoja seurattuani olen katsonut viisaimmaksi poistua paikalta kun kivet alkavat lentää. Vihan sokaisemille ei kannata alkaa selitellä mitään. Siitä ne vaan yltyvät. En halua tuhlata aikaani moiseen. Enää. Olen sen erehtynyt tekemään muutaman kerran. Nykyään poistan sellaiset kommentit jotka arvioin liian nurjamielisiksi.  En ota niitä itseeni, enkä kanna kaunaa. Itselläni ei ole tarvetta käydä ketään tölväisemässä, joten hiukkasen se aina ihmetetyttää kun näkee syyttäviä kommentteja. Äärettömän harvoin tosin omassa blogissani. 

Kuvassa kukkia Kauhajoen suruun.

Outoa myyntityötä

Perheen herrahenkilö leikkasi orapihlaja-aitaamme ja teimme oksista silppurilla haketta. Työ on kesken koska sähkö-kaapeli-katutyöt ovat kesken emmekä pääse käsiksi pensasaidan joka kohtaan. Jatkuu kun ehtii.

Kävimme kuulemassa millä pankki houkutteli meitä asiakkaiksi, mutta ei mitään porkkanaa näkynyt mitä olisimme halunneet lähteä tavoittelemaan, joten se siitä. Virkailijan innostus olisi mahdollisesti voinut tarttua meihin - jos hän olisi ollut innostunut. 

Asiakaspalvelun tarkasteluun tarjoutui muutakin tilaisuutta eilen. Kävelimme ostarilla tilapäisesti pystytetyn myyntipöydän ohi. Sen takaa kaksi nuorta naista kaupitteli torimyyjien tapaan huutelemalla puheluja. "Kiinnostaako teitä halvemmat puhelut?" Yhteen ääneen vastasimme kohteliaasti ohikulkiessamme "Ei kiitos" ja ihmeeksemme saimme reaktioksi riemastuneen ellei melkein pilkkaavan naurunremahduksen. Siis mitä ihmettä ?!? Oliko se piilokamera vai ihanko tosissaan ASIAKASPALVELIJAT ottivat asiakseen ensin kysyä kysymyksen johon voi vastata kyllä/ei, ja väärälle vastaukselle hirnuttiin? 

Puolisko sanoi myöhemmin että jos olisi ollut aikaa siihen pysähtyä, olisi voinut ihan huvin vuoksi kysyä että millä muka tarjoavat parempaa hintaa kuin meidän nykyinen pakettimme johon on yhdistetty Internet- ja puhelinpalvelut.

Minä olisin puolestani voinut selostaa että en juurikaan soita, vaan minulle soitetaan työpuhelimeen. Siis jos olisin arvellut olevani heille selityksen velkaa. 

"Ei kiitos" piti myös sisällään sen että emme ehtineet pysähtyä, koska olimme menossa paikasta A paikkaan B ja siitä paikkaan C ennenkuin parkkiaika umpeutui, ja pankkiinkin oli ajanvaraus.

Tosi outoa myyntityötä. Lähestulkoon loukkaavaa. Näistä puhelinajan myyjistä tuli mieleen jotkut puhelinmyyjät jotka tarjoavat lehtitilauksia ja temppuilevat samalla.

Kävelimme uudelleen jäätelökojun ohi, jossa pitkästyneen näköinen myyjä oli edennyt haukottelemaan makeasti. Tullessamme hän vain seisoi siellä ilmeisen tylsistyneenä. Ehkäpä hänen olisi kannattanut pistää päänsä ulos kojusta ja huudella kuten Italiassa: "Gelati" Gelati" ( = Jäätelöitä!) Koju oli Malmintorin reunassa.

OPEN EI KANNATA PROVOSOITUA

Toinen lomapäivä. Ei ole kovin paljon tullut istuttua tietokoneen ääressä. Helpotus saada pitää taukoa nettikurssien pitämisestä. Blogeissa olisi kiva ehtiä vierailla enemmän. Aasiakas.net on niitä harvoja blogeja mitä olen viime aikoina lukenut. Sen postaukset, kommentit ja kommenttilaatikkoihin syntyvät keskustelu ja kiistely kiinnostavat viestinnän ja psykologian ihmistä. 

Blogin perusidea on kerätä tarinoita joissa asiakas on käyttäytynyt väärin, epäasiallisesti, törtösti tai muuten vaan ollut tyhmä. Kommenteissa otetaan osaa asiakaspalvelijoiden kärsimyksiin tai moititaan heidän herkkähipiäisyyttään, epäillään juttujen todenperäisyyttä, todistellaan puolesta tai vastaan, toivotetaan "väärien mielipiteiden" tyrkyttäjät hemmetin kuuseen, suututaan mielipiteistä joista ei pidetä, suututaan oletetuista mielipiteistä  rivien välissä, tuodaan asiatietoa avuksi ja kerrotaan omia asiaa sivuavia kokemuksia. 

Hiljattain sukeutui väittelyä, vihaistakin, siitä missä määrin taksikuskit saavat puolustaa itseään ryöstäjiä vastaan. Kun tunteet kuohahtivat, järki katosi muutamalta kommentoijalta. Ne jotka varoittelivat hätävarjelun liioittelusta ja kehottivat pysymään lain puitteissa, saivat haukkumisryöpyn niskaansa, tyyliin: "Eikö siis sinun mielestäsi koskaan kukaan saa puolustaa itseään vaikka tultaisiin päälle kirves kädessä?" 

Tuo on kyllä hauska piirre ihmisessä että heilautetaan tilanne toiseen ääripäähän ikään kuin ei mitään välimaastoa olisi. Olen joskus moittinut opiskelijaa siitä että hän ei ole valmistautunut puhelinenglantiin, ja saanut vastaukseksi kiihtyneellä äänellä: "No herrajesta enhän minä voi aamusta iltaan joka päivä opiskella englantia!" Olen siihen rauhallisesti sanonut että itse valmistaudun ja keskityn vähintään 15 minuuttia ennen jokaista puhelua. En koskaan tule kylmiltään.

Opettajan ei kannata provosoitua vastaamaan kiihtyneeseen ääneen samaan sävyyn. Ei myöskään kannata pelästyä ja alkaa perua lausuntoaan. On pidettävä ohjakset käsissä. Auttaa kun tietää että kiihtymisreaktio on normaali silloin kun ihminen saa moitteita. Äsken mainittu opiskelija valmistautui seuraaviin puheluihin ja kurssitus eteni hyvin. Meistä kumpikin tiesi että minun kuuluu vaatia osallistujilta täysipainoista suoritusta.

HELMI ROSKAN JOUKOSSA

.

Meiliroskan joukosta nousee enää harvoin mitään hauskaa ja samalla älykästä. Tämä vuorokeskustelu on helmi. Se romuttaa yhtä viestinnän sääntöä, johon en muutenkaan sokeasti luota, nimittäin tätä:

"Vastuu viestinnän onnistumisesta on aina viestin lähettäjällä" 

TAPAHTUI ERÄÄNÄ PÄIVÄNÄ MACDONALDSISSA
(asiakkaan ja myyjän vuoropuhelu)

- Ja mitäs teille?
- Mitäpä tässä, kiitos kysymästä.
- Tarkoitan siis, mitä te syötte?
- Purkkaa. Tästä on kyllä menny jo maku.
- Mutta mitä te tilaatte nyt?
- Hesaria ja Aku Ankkaa, mutta otan hampurilaisen.
- Selvä. Ja minkähän hampurilaisen?
- No se systeemi, jossa on pihvi ja kaks kuorta. Pitäis teidän
täällä tietää.
- Syötkö täällä?
- Silloin tällöin.
- Öh...siis syötkö täällä nyt tällä hetkellä?
- Purkkaa edelleen, mutta maku on menny jo.
- Puhun tilaamastasi hampurilaisesta. Tuleeko se mukaan?
- Jos se tahtoo.
- Siis otatko mukaan?
- Tule vain jos haluat.
- Selkeä kysymys: syötkö tilaamasi ruoan täällä?
- Onko siellä tilaa? Ajattelin    kyllä että tuolla pöydässä...
- Hyvä on. Saako laittaa kaikki mausteet?
- Jos ne mahtuu.
- Eli: kaikkia mausteita vai ei kaikkia mausteita?
- Joo...ei kanelia...

Kielellisesti aika kiinnostava havainto että myyjä aloittaa teitittelemällä mutta vaihtaa sitten sinutteluun. 

Vitsi on aika selvästi käännetty englannista suomeen. Ehkäpä kääntäjä meni sekaisin.

Hesarin tilaamista ei kyllä voi kääntää, joten se on todennäköisesti sovitettu suomen kieleen alkuperäisestä "order" vitsistä.

AN ORDER = tilaus
ORDER = tilata
SUBSCRIBE TO A NEWSPAPER = tilata sanomalehti

Sinutteluun siirtymiselle saattaisi olla psykologinen syy - myyjää alkaa kesken kaiken nyppiä kun häntä simputetaan ja hän siirtyy kohteliaan asiakaspalvelijan roolista toisenlaiseen.

Who knows? Viestintä on yleensä täynnä tulkinnanvaraisia asioita.
.

JOSPA SE EI OLEKAAN TYHMYYTTÄ

.

Myyjät ja kassat palvelevat ihmisiä ja saavat todistaa jos minkäkinlaista käyttäytymistä ja logiikkaa.

Blogissa nimeltä AASIAKAS

on lupa päästellä höyryjä ja tarinoida täysin aaseiksi heittäytyneistä asiakkaista. Olemme saaneet lukea kuvausta siitä miten pienikin torjunta saa asiakkaassa aikaan suuttumus- ja kiukuttelukohtauksen. Ihan jostain arkipäiväisestä asiasta nousee pieni tai iso ärtymys tai suoranainen älämölö, jopa uhkaillaan että myyjälle tai baarimikolle hommataan potkut. Sitten on niitä jotka pitävät kaikkia asiakaspalvelijoita tietotoimistona ja haukkuvat kun R-kioskilla ei tiedetä junien aikatauluja tai jätskinmyyjä ei osaa kaloritaulukkoja.

Jutussa on toinenkin kuvakulma. Moni harmistus ja ärsytys on ihan turha. Valtava määrä energiaa menee hukkaan ällistellessä vastapuolen asiattomuutta tai tyhmyyttä. Jos myyjät saisivat edes hiukkasen koulutusta asiakaspalvelun ja ihmisen psykologiaan, he voisivat vaikuttaa tilanteisiin, eikä heidän tarvitsisi jäädä suu auki harmittelemaan ja päivittelemään asiakkaiden näennäistä tyhmyyttä. Koulutuksen jälkeen osaisivat ilokseen nähdä että taisivat itse olla tyhmiä kun eivät osanneet tulkita sanoja ja käyttäytymistä, eivätkä tienneet miten reagoida, jotta asiakaspalvelutilanteesta tulisi onnistunut.

Tässä yksi esimerkki Aasiakas-blogiin lähetetyistä elävän elämän stooreista:

Vanhempi herrasmies kysyy rautakaupassa: “Onko se Alko lakossa?”

Myyjän ajatukset kysymyksestä:

"Siis: kävelit juuri Alkon suljetun oven edestä, siellä on lappu jossa lukee lakko, tulit meidän kauppaan lehtipisteen vierestä, jossa joka lehdessä lukee lakosta ja kysyit asiaa rautakaupan myyjältä…"

No joo. Jos myyjälle olisi hiukkaakaan opetettu viestintää, hänellä olisi tieto että tosi suuri määrä kysymyslauseista ei itse asiassa ole kysymyksiä vaan väitöslauseita. Minulle äskeinen "kysymys" on aika selvästi keskustelun avaus; "Alko on ilmeisesti lakossa", "Oletteko huomanneet että Alko on lakossa", "Ihanko totta Alko on lakossa?"... Sivuseikka onko lause kysymykseksi muotoiltu. Sen tarkoitus on vain jutustelu. Monelle ihmiselle on hiukan vaikea aloittaa puhe tuntemattomien kanssa, ja siitäkin syystä puhe voi muodoltaan olla kömpelöä tai epäloogista. Energia menee jo siihen että avaa suunsa ja ottaa riskin puhua vieraille.

Toisaalta saattoihan se olla kysymys. Heppu ei ollut uskoa silmiään kun luki lapusta että Alko on kiinni. Hui, hirveää! Kysytäänpä varmistus asiaan rautakaupasta.

Läheskään kaikki puhe ei ole tiedottamiseen ja tietojen kysymiseen tarkoitettua.

Tässä tyyppiesimerkki kysymyksestä joka ei ole kysymys: "Mitä varten sinä menit minun pulloni avaamaan!"

Tulkitsen: "Sinä et olisi saanut sitä avata. Se oli minun pulloni."

Tietenkin vuorosanat voivat mennä kysymys-vastaus - mallisestikin, vaikka perimmäinen tarkoitus ei ollut informaation pyytäminen. Ja mikseivät menisi? Äskeisessä on pohjana syytös, ja ihmisen luontainen reaktio syytökseen on puolustautuminen, joten voi hyvinkin olla että kysymykseen tulee selittävä vastaus.

Entäs tämä:

"Mitä sinä siinä mulkoilet?"

Jos vastaamiseen sijaan katsotaan muualle, on todistettu että kysymykseen ei haluttu vastausta vaan että toiminta lopetetaan.

Ihminen on jännän monimutkainen olento. Ne meistä jotka ihmisistä pitävät, viihtyvät asiakaspalvelussa.
.

SUBSTANTIIVIEN RASKAUS

.

I went by that fence yesterday, but the plant looked different of course. No leaves, but very decorative berries instead.

Kuljin eilen tuosta ohi, mutta kasvillisuus oli muuttanut muotoaan, lehtien sijaan siinä oli koristeellisia marjoja. Ilmakin oli alkusyksyn säästä poikkeava. Kasvoihin tuuli ja pyrytti hienoista lunta sen verran että näkyvyyttä haittasi. Edelläni kulki pari ihmistä. Melkein muksahdin toisen kylkeen kun ehdin kohdalle. Sanoin iloisesti anteeksi ja minulle hymyiltiin takaisin. Huomasin siinä vaiheessa että olin melkein töpsähtänyt liikuntavammaiseen tyttöön jolla oli vaikeuksia kävellä suoraan. Toinen henkilö oli ilmeisesti hänen äitinsä. Itse asiassa ihan sympaattinen "melkein muksahdus". Jatkoin siitä kävelylenkkiäni ruokakaupan kautta kotiin.

Eilistä Hesaria lueskelin. Olen nykyään yhden päivän myöhässä lehden luvussa, mutta haitanneeko tuo? Pysyisinkö paremmin tahdissa ellen juuttuisi tavaamaan tämäntapaisia lauserakenteita jotka koen hidasteiksi:

"...ovat huolissaan päivähoidon houkuttelevuuden heikkenemisestä." ja

"...hinta joka on maksettava ympäristön kuormittamisen vähentämisestä."

Diagnoosi: Substantiivien liikakuormitus

Ratkaisu: Verbeillä keventäminen ... kevennetään verbeillä, teonsanoilla selkiyttäminen, selkiytetään teonsanoilla

Siis esimerkiksi sen sijaan että "suoritamme ikkunoiden korjausta" "korjaamme ikkunoita"

...ovat huolissaan että päivähoito ei enää houkuta

Puuh. Tuota toista en jaksa korjata. Juuri siihen voimani kuluvatkin että alan lehteä lukiessa purkaa ja yksinkertaistaa noita substantiivirakenteita, mutta enpä tiedä miten muutenkaan saisin ne itselleni selviksi. Pitäisiköhän muuttaa ovatkin ajatukset samankaltaisiksi? Ellet voita vihollistasi, liity häneen. Ellen liity, juutun muotoon ja sisältö jää huomiotta.

Oma johtotähteni kirjoittaessa. Selkeä viestintä on nopeaa. Monimutkainen koukerointi jää helposti lukematta, tai ymmärtämättä.

Ymmärsittekö?
Förstod ni?
Did you understand?
Avete capito?
Fahmidid?

(Tuo persiankielinen taitaa olla preesensissä, mutta ette varmaan protestoi.)
.

KÄNNYKKÄKÄYTTÄYTYMINEN

.

It snowed yesterday, but I haven't had time to take pictures. Eilen satoi lunta mutta en ole vielä ehtinyt valokuvata.

Kävin tuossa läpi kurssilaisteni yksilöllisiä vahvuuksia ja heikkouksia. Jännä miten toisten on helppoa sanoa joku äänne kun taas jotkut eivät saa sitä kuin vaivoin suustaan. Joku osaa imperkektin, toinen käyttää koko ajan perusmuotoa, tyyliin "Minä ostaa eilen uudet kengät".

Puhelinenkussa on hyvä kun voi keskittyä jokaisen omiin tarpeisiin. Ryhmässä olisi hullua pistää koko jengi ääntämään F-äännettä jos vain yksi ei sitä hallitse; fill, form, offer, half, laugh... Virman vakituiset vilkaisevat Vormuloita.

Mahdollisuuksien rajoissa on että jonain päivänä joku kiireinen kokeilee osallistua puhelinenglannin kurssilleni bussimatkallaan. Toivottavasti kukaan ei sitä yritä. Ilahduttavaa kuulla joukkoliikenteen ÄLÄ KAILOTA - kampanjasta joka alkaa huomenna. Puhelinterrori harmittaa.

Erityisen ällöä käytöstä on puhua kännykkään samalla kun asioi pikaruokalan kassalla, tai millä tahansa palvelutiskillä. Siinä kohdataan ihminen eikä konetta. Epäkohteliasta, asiatonta, törkeää että ei voi siksi aikaa irrottaa kännykkää korvaltaan että sanoo tilauksensa, katsoo myyjää ja kiittää, ennen kuin taas katoaa puhelimeen. Jos pikaruokalan kassa tiedustelee mitä juomaa tulee, kun kännykkään kiinni kasvanut on juuri ja juuri saanut hampurilaistilauksensa heitetyksi, ja asiakas tiuskaisee hermostuneesti "Coca cola", jotain on tilanteessa pahasti vialla. Niin kiireinen ei voi olla että pitää asiakaspalvelijalle tiuskia. Tai kenellekään.

En tiedä mitä tekisin siinä tilanteessa tiskin takana seistessäni. Ehkä seisoisin hiljaa kunnes kännykkätyyppi huomaisi että mitään ei tapahdu ennen kuin hän siirtää huomionsa puhelimesta ostotilanteeseen. Olen ollut paikalla vierestä todistamassa miten baarimikko kasvattaa asiakasta kohtelemaan häntä asiallisesti. Hienovaraisesti tilannetta ohjaamalla on asiakkaan käytös parantunut. Moittimalla se huononisi ja saisi aikaan vihaisen reaktion.

Maailma toimii tällä tavalla: Me opetamme muille ihmisille sen miten meitä kohdellaan. Jos hymyilen törpölle asiakkaalle ja toivotan hyvää ruokahalua hampurilaispaikassa, annan hänelle luvan jatkaa samaa. Jos huomautan hänen epäasiallisesta käytöksestään, hän harmistuu. Opettaminen onnistuu muilla tavoilla kuin ojentamalla ja haukkumalla, jos onnistuu. Myönteisyys tepsii pitkällä tähtäimellä paremmin kuin kielteisyys.
.

SYKSYJUHLAA JA ARKEA

.


Tuttu kävi viikko sitten Lontoossa. Tavarataloissa täysi joulurieha päällä. Minä nautin vielä syksyn väriloistosta, enkä kaipaa joulun värejä tippaakaan. Halloween-oranssit jäävät kiireen vuoksi lähes huomaamatta. Liika on liikaa. Kannattaa karsia, niin ei tarvitse kyllästyksestä kärsiä. Tässä kuussa odotettavissa Thanksgiving-juhla ystävien kanssa. Sen jälkeen ajattelen jouluun suuntautua ja siitä piristyä.

Pitää muistaa että huomenna ei pääse kauppoihin, vaikka itselläni onkin työpäivä.

Pyhäpäivistä ja työpäivistä tuli mieleen; oletteko huomanneet mikä ylitarjonta on jo pari vuotta ollut sanalle "arki". Ennen sanotiin "elämässäni" tai "tavallisessa elämässä". Nyt kaikki tapahtuu ihmisten "arjessa". Vähän pöhkönä tuijotin lehtiartikkelia jossa puhuttiin "koulujen arjesta". Yritin käsittää sen vastakohtana koulujen pyhille, mutta tulin sitten siihen tulokseen että kirjoittaja tarkoitti tavallista koulunkäyntiä, päivästä päivään, viikosta viikkoon. Samantapaista aivotyötä olen harrastanut kun ihminen on haastattelussa kertonut arjestaan sairauden kanssa kamppailleessaan ja minä siinä muutaman sekunnin pähkäilen että voiko sairaudesta pitää viikonloput lomaa, ennen kuin tajuni herää. Sana arki on tullut tarkoittamaan tavallista jokapäiväistä elämää.

Yksi kehitys josta sen yhteydessä pidän, on että arkea on alettu arvostaa monissa kirjoituksissa. Siitä puhutaan jonain miellyttävänä ja tuottavana, ei mälsänä puurtamisena, tavoitteena päästä viikonloppuun. Elähdyttävänä minäkin oman arkeni koen. En vaan kutsu sitä arjeksi, vaan elämäkseni. Varsinkaan kun en pidä säännöllisiä viikonloppuvapaita.

Toinen minäni kutsuu itseään ARKITERAPEUTIKSI ja tarkoittaa sillä sitä että henkiseen hyvinvointiinsa ihminen ei tarvitse mitään ihmeellisiä, monimutkaisia tai juhlallisia toimenpiteitä. Yksinkertaiset konstit ovat parhaita, vaikka ongelmat olisivat mutkikkaita.

Arki ja juhla
Arkipäivät ja pyhäpäivät
Arkinen ja ... juhlava... juhlallinen
Arkipäiväisen näköinen ihminen ja ... ? Pyntätty... Laitettu... Edustava... Sähäkkä...?
.