Sunday, November 04, 2007

KÄNNYKKÄKÄYTTÄYTYMINEN

.

It snowed yesterday, but I haven't had time to take pictures. Eilen satoi lunta mutta en ole vielä ehtinyt valokuvata.

Kävin tuossa läpi kurssilaisteni yksilöllisiä vahvuuksia ja heikkouksia. Jännä miten toisten on helppoa sanoa joku äänne kun taas jotkut eivät saa sitä kuin vaivoin suustaan. Joku osaa imperkektin, toinen käyttää koko ajan perusmuotoa, tyyliin "Minä ostaa eilen uudet kengät".

Puhelinenkussa on hyvä kun voi keskittyä jokaisen omiin tarpeisiin. Ryhmässä olisi hullua pistää koko jengi ääntämään F-äännettä jos vain yksi ei sitä hallitse; fill, form, offer, half, laugh... Virman vakituiset vilkaisevat Vormuloita.

Mahdollisuuksien rajoissa on että jonain päivänä joku kiireinen kokeilee osallistua puhelinenglannin kurssilleni bussimatkallaan. Toivottavasti kukaan ei sitä yritä. Ilahduttavaa kuulla joukkoliikenteen ÄLÄ KAILOTA - kampanjasta joka alkaa huomenna. Puhelinterrori harmittaa.

Erityisen ällöä käytöstä on puhua kännykkään samalla kun asioi pikaruokalan kassalla, tai millä tahansa palvelutiskillä. Siinä kohdataan ihminen eikä konetta. Epäkohteliasta, asiatonta, törkeää että ei voi siksi aikaa irrottaa kännykkää korvaltaan että sanoo tilauksensa, katsoo myyjää ja kiittää, ennen kuin taas katoaa puhelimeen. Jos pikaruokalan kassa tiedustelee mitä juomaa tulee, kun kännykkään kiinni kasvanut on juuri ja juuri saanut hampurilaistilauksensa heitetyksi, ja asiakas tiuskaisee hermostuneesti "Coca cola", jotain on tilanteessa pahasti vialla. Niin kiireinen ei voi olla että pitää asiakaspalvelijalle tiuskia. Tai kenellekään.

En tiedä mitä tekisin siinä tilanteessa tiskin takana seistessäni. Ehkä seisoisin hiljaa kunnes kännykkätyyppi huomaisi että mitään ei tapahdu ennen kuin hän siirtää huomionsa puhelimesta ostotilanteeseen. Olen ollut paikalla vierestä todistamassa miten baarimikko kasvattaa asiakasta kohtelemaan häntä asiallisesti. Hienovaraisesti tilannetta ohjaamalla on asiakkaan käytös parantunut. Moittimalla se huononisi ja saisi aikaan vihaisen reaktion.

Maailma toimii tällä tavalla: Me opetamme muille ihmisille sen miten meitä kohdellaan. Jos hymyilen törpölle asiakkaalle ja toivotan hyvää ruokahalua hampurilaispaikassa, annan hänelle luvan jatkaa samaa. Jos huomautan hänen epäasiallisesta käytöksestään, hän harmistuu. Opettaminen onnistuu muilla tavoilla kuin ojentamalla ja haukkumalla, jos onnistuu. Myönteisyys tepsii pitkällä tähtäimellä paremmin kuin kielteisyys.
.

4 comments:

  1. Tuuri, ettet ole tiski takana ;)
    Mukavaa sunnuintaita.

    ReplyDelete
  2. Noinkin voidaan ajatella, hah :) Kyllä tulis MäcDonaldsiin uusi komento.

    ReplyDelete
  3. Me emem aina tiedä, minkälaisia puheluja ihmiset odottava;, toiset ihan kiireessä yrittävät ehtiä saada suupalan ja odottavat soittoa asiakkaalta, pienet lapset loukatessa sallitaan aina soittaa vanhemmilleen, muistan kun pomomme istui kokouksissa puhelin kädessä, kun vaimo menossa synnyttämään...

    En tiedä, miten me ennen pärjättiin, mutta minäkään en ilman kännykkää kallioille enää lähde, kun kaverin jalka poikki ja sai moni palomies hänet auttaa alas kalliolta.
    Joihinkin soittoihin on pakko vastata.

    Suurin osa tuntemistani ei lörpöttele, vaan asiat lyhyesti kännykässä.

    ReplyDelete
  4. Puhut asiaa enkä usko että kenelläkään on mitään stiä vastaan että tärkeät, kiireelliset puhelut hoidetaan, mutta istupa puoli tuntia bussissa joka päivä parin viikon ajan niin saatat tutustua toisenlaiseen todellisuuteen. Mikään ei oikeuta sitä että pikaruokalassa tiuskaistaan kassalle joka kysyy mitä tulee juomaksi.

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)