Monday, December 05, 2011

Kirja maahanmuuttajien kohtaamiseen



A fresh book for schoolteachers who have immigrants in their class, or for everyone who wants to learn ways to look at our multicultural society and think about it. (In Finnish)

Ilahtuneena kerron että olen juuri saanut käsiini teoksen Maahanmuuttajan kohtaaminen ja opettaminen. Lue kustantajan esittely täältä.

Olisipa minulla ollut tuollainen opus tai edes joku vaatimattomampi manuaali ilmoittautuessani vuonna 2009 Punaisen ristin vapaaehtoiseksi Läksyhelppi-ohjaajaksi. Olin nähnyt lehti-ilmoituksen jossa esiteltiin muutamalla sanalla idea auttaa maahanmuuttajien lapsia läksyissä ja suomen kielessä. Pääsin SPR:n avulla yhteyteen kotini lähellä olevan Pukinmäen koulun kanssa ja sinne sitten menin maahanmuuttajien opettajia tapaamaan. Yksin, koska mukaan ilmoittautunut toinen vapaaehtoinen peruutti tulonsa viime hetkillä. Sikäli ei haitannut että koulumaailma on minulle tuttu ammatin puolesta, vaikka nykyään toiminkin aikuiskouluttajana.

Tein opettajien kanssa suunnitelman aloittaa läksykerho 7. luokan maahanmuuttajataustaisille oppilaille ja tajusin pikkuhiljaa että Punaisella ristillä ei ollut kummoisia ohjeita joten etenin oman ymmärrykseni mukaan, välillä yksin, välillä yhteistyössä ohjaajakavereiden kanssa, joista tuntui pientä pulaa olevan.

Maahanmuuttajat ja ulkomaalaiset yleensäkin ovat omassa elämässäni aina mukana, ja siksipä avasin uuden kirjani innostuneena. Vaikuttaa lupaavalta. Molemmilla kirjoittajilla on pitkä kokemus muunmaalaisten opettamisesta ja molemmat ovat minun laillani olleet tilanteessa jossa ei ole valmiita käsikirjoituksia ja reseptikirjoja vaan itse on pitänyt keksiä, kokeilla, suunnitella, pähkäillä ja kehittää.

Teos vaikuttaa hyvin asialliselta ja tietopuoliselta. Tärkeitten käsitteiden määritelmiin kehoitetaan tutustumaan kirjan loppupuolella ennen lukemista. Tein juuri niin. Tutkailin miten määritellään maahanmuuttaja, kotoutuminen, kieliavustaja (uusi termi minulle), paluumuuttaja, siirtolainen jne. Kaikesta tulee ajateltavaa. Erittäin kiinnostavaa.

Teoksessa todetaan: "Mamu"-sanaa älkäämme käyttäkö. Siitä on tullut halventava nimitys.

Monikultturisuutta tavoiteltavampi asiantila on interkulttuurisuus. Termillä korostetaan vuorovaikutusta kulttuurien välillä.

Olen vasta tänään aloittanut uuden kirjani lukemisen. Toiveikkaana ounastelen itselleni lisää oivalluksen hetkiä, joita lukemani parikymmentä sivua ovat jo onnistuneet herättämään. Nyt pitää kertoa tästä muillekin kontakteilleni joiden elämässä on interkulttuurisuutta - Pääsinpä heti käyttämään oppimaani sanaa. Mainiota !



18 comments:

  1. Voi mamu sentààn. Miksi siità on nyt tullut halventava nimitys? Onko maahanmuuttajakin yhtà halventava?

    ReplyDelete
  2. Ciacy: Kirjan tekijät pohtivat sopivaa nimeä ja tulivat siihen tulokseen että käyttivät nimitystä maahanmuuttaja. Olen samaa mieltä.

    Mamu on käsittääkseni ryvettynyt netin monikulttuurisuuden kritisointiblogeissa ja netin vihakirjoituksissa. Harmi sinänsä koska yhtä hyvin se voisi olla sympaattinen soinniltaan.

    ReplyDelete
  3. Minä en usko että ongelma muuttuu sanaa vaihtamalla, koska sitten uudesta sanastakin tulee haukkumasana, ja... yhtä hyvin maahanmuutajakin voi muuttua halventavaksi, kun sitä halventavasti käytetään. Tai romani. Tai somali.

    ReplyDelete
  4. Mielenkiintoinen ja kiinnostava kirja kun olen itsekin tuollaisen väestön kanssa tekemisissä vapaaehtoishomman kautta.Ja niin,olenhan itsekin maahanmuuttaja;D

    ReplyDelete
  5. Mamu kuulostaa niin viattomalta mutta kun kuulee sen tuolla vihaisten suista "ei sit mulle enää ulkomaalaisia lääkäreitä kun mä en jaksa sitä et ne ei ymmärrä mitä mä sanon" (erittäin valittavalla negatiivisella äänensävyllä, nuori nainen viereisellä kassalla tervarissa, itelläni ei ole mitään ongelmia venäläisten kanssa eli tuo akka ei sitten osaa vissiin suomeakaan puhua) niin tosiaan alkaa kaivata tuoreempaa sanontaa.

    Se monikulttuurisuus on vähän kuin olemassa oleva tosiasia jota ei voi muuttaa: maailmassa on monta kulttuuria. Interkulttuurisuus onkin mielenkiintoinen uusi termi, pitää muistaa panna korvan taakse. :)

    Mä en oikein tykkää tuosta kotoutumisesta. Ihan hyvin voitas sanoa kotiutuminen. Sekin on tavallaan jotenkin halventava, halveksiva nimitys. Sama juttu kuin Mämmilä-sarjakuvassa "Naapurin neekeri", "Mukku" joksi ne alkoivat naapurin Mohammedia kutsua tapasi eka kerran postinkantaja Aunen, Mukku sanoi Paevve ja Aune ajoi ojaan mopollaan ja ihmetteli miten Mukku suomea puhuu vaikka on neekeri, ja Mukku siihen että virastoissa ne sanoivat ihminen mutta tarkoittivat neekeriä, mutta Aune sanoi neekeri ja tarkoitti ihminen. Mukun ja Mämmilän kylän tavallisen väen välille kehittyi hyvä terve suhde jollaista todella toivoisi kaikille. :)

    ReplyDelete
  6. Rita,
    for teachers and linguists the book is great, but for me, I can't make out the title at all.
    You have the skill to bring people together and communicate and it is a precious gift.

    ReplyDelete
  7. Arkitehti: Tuossa on perää mitä sanot. Maahanmuuttaja on kuitenkin neutraalimpi soinniltaan kuin mamu, joten asiateoksessa ainakin lienee paremmin paikallaan. Se on totta että vihapuheissa minkä tahansa sanan voi halventaa, mutta ehkä siirtyminen mustalaisesta romaniin on silti vähemmän vaarallinen vaihtoehto.

    ReplyDelete
  8. Yaelian: Hyvänen aika, sinähän olet toden totta maahanmuuttaja :) Hyvin integroitunut Israelin kirjeenvaihtajamme.

    ReplyDelete
  9. Ill: kiitos taas kerran pitkästä mielenkiintoisesta kommentista. Huomiosi ovat asiallisia ja realistisia. Kiinnostavaa että olet ollut sekä maastamuuttaja, maahanmuuttaja että paluumuuttaja :)

    Minulla on oppilaina ja ystävinä afrikkalaisia. En ikinä käyttäisi N-sanaa ! En myöskään käytä V-sanaa ellei vasara putoa varpaille tai muuta shokinomaista :D

    ReplyDelete
  10. Brad: I appreciate your words, thank you. I like the way you describe my skills and gifts and I think you have great gifts too :)

    ReplyDelete
  11. Olin viikonloppuna kylässä Tampereen lähellä ja yöpymispaikan tarjoaja kertoi ongelmastaan: miten tukea 26-vuotiasta nuorta afgaaninaista, joka tahtoo kirjoittaa ylioppilaaksi, mutta jolla on hurjia vaikeuksia oppia suomea.

    Mietittiin porukalla ongelmaa, eikä kukaan keksinyt mitään. Kyseessä on matemaattisesti erittäin lahjakas nuori nainen ja sosiaalisesti suuntautunut ihminen, joka puhuu sujuvasti, mutta suomen kielen kirjoittaminen on sitten vähän eri asia.

    Jokainen tietysti haluaisi työn, jossa voi päteä.

    ReplyDelete
  12. Ripsa: Kiinnostava pulma. Rahallahan esimerkiksi saa yksityistunteja, tai voi hakeutua työväenopiston suomen kursseille jne. Olen joskus opettanut suomea nettikurssina... Jos ei ole rahaa, luulisi että voi hakeutua vaikka Punaisen ristin keskusteluryhmään. Sellaisia on ainakin pääkaupunkiseudulla.

    ReplyDelete
  13. Rita: Olen itsekin vetänyt keskusteluryhmiä yhden vuoden ajan, työkkärissä.

    Se ei auta kirjoittamiseen ollenkaan. Meillä on aika lailla foneettinen kirjoitusjärjestelmä joka voi olla vaikea muista luku-/kirjoituskulttuureista tuleville. Suomi on itse asiassa aika ainutlaatuinen tässä suhteessa. Siis kieli.

    Tärkeää olisi, että nuo nuoret pakolaiset saisivat jotenkin systemaattisen opetuksen. Heitä ei paljon täällä ole, se ei olisi ylivoimaista, jos järjestelmä vain luotaisiin.

    Tulisi ihan vähän demokraattisempi yhteiskunta.

    ReplyDelete
  14. Ripsa: Täällä kommenttilaatikossa ei oikein mahdu ja pääse kunnollista haastattelua tekemään :) Heitin vain muutaman irrallisen ehdotuksen.

    Et siis kirjoittamisella ilmeisesti tarkoittanut esseitä ja sen sellaista vaan oikeinkirjoitusta...

    Minun pitämäni keskusteluryhmät nimittäin kyllä auttavat esimerkiksi lauseitten rakentamisessa.

    ja lukeminen auttaa kirjoittamisessa.

    Riippuu aika paljon opettajasta mitä ja miten milläkin kurssilla opitaan, mutta se on varma että jos haluaa suomea oppia kirjoittamaan niin jotain pitää asian hyväksi tehdä :)

    ReplyDelete
  15. Kielen oppiminen on hidasta. Sen huomasin 9 vuotta Kanadassa asuessani, kun tarkkailin eri maista tulleita siirtolaisia.

    Lapset oppivat opettajiltaan ja leikkitovereiltaan virheettömimmän kielen ilman vieraita korostuksia, mikäli sellaista pidetään tarpeellisena.

    Muutaman vuoden uudessa maassa asunut lapsi tai teini-ikäinen oppii sujuvan kirjakielen ja kirjoittamisen, mikäli hän kuulee kirjakieltäkin ja lukee kirjoja. Aikuisille tyhjästä vieraan kielen oppiminen on kovan työn takana. Kunnioitettavaa.

    Jos vanhemmat puhuvat lapsilleen omaa, sydämensä kieltä, lapselle tulee monipuolinen kielenhallinta. kahden kulttuurin hallinta ja tunnesanasto.

    Kanadassa muita kuin englantilaisperäisiä siirtolaisia sanottiin "etnisiksi" ryhmiksi. Se oli hassua, sillä ainoita alkuperäisiä asukkaita ovat siellä todellisuudessa vain intiaanien lukuisat kansakunnat ja inuitit.

    Mamu on minusta vastenmielinen nimitys. Maahanmuuttaja tai siirtolainen on asiallinen sana. Mehän sanomme Amerikkaan muuttaneita suomalaisia siirtolaisiksi tai amerikansuomalaisiksi.

    Voisimme käyttää vastaavasti nimitystä suomensomali tai suomenafrikkalainen. Mutta kuten täällä on sanottu, kaikki nimitykset muuttuvat pejoratiivisiksi, jos puhujien asenteet säilyvät rasistisina.

    Halutaan kontrollida maahanmuuttajia, jotta he eivät saisi "meidän" työpaikkojamme, vaikka samanaikaisesti toivomme muihin maihin muuttaneiden suomalaisten saavan parhaat mahdolliset työpaikat.

    Jospa hyväksyisimme ihmiset ihmisinä ja heidän omilla nimillään. Amerikassa oli yhteeen aikaan vallalla sulatusuunimentaliteetti ja samalla tapa nimittää siirtolaisia englantilaisilla nimillä. Toivon, että vastaava mentaliteetti ei leviä Suomeen.

    ReplyDelete
  16. Kiitän sydämen sivistystä huokuvasta kirjoituksestasi, Anna. Kommenttisi saapui minulle kuin tilauksesta, vastapainoksi eilen netissä lukemilleni penseille, maahanmuuttovastaisille, vihamielisille negatiivisille kylmille puheille, joissa iskulauseet ovat mallia "Suomi suomalaisille".

    ReplyDelete
  17. joo, en oikeastaan ite käytä tuota n-sanaa ikinä, mut viime vuosina suvaitsevainen äitikin on alkanut käyttää sitä, mikä ottaa mua pattiin jos sen kanssa keskustelee. en käytä myöskään sanaa "musta" vaan aina yleensä mustaihoinen tai afrikkalainen, tai yritän arvata kansallisuuden ja sitten sanoa sen oikein. intialaiset ja arabit erottaa hyvin vaatteista ja jotkut kielestä.

    jos sanoo suomi suomalaisille niin pitäisi oikeastaan sitten myös tarkoittaa sitä, eli maa sen alkuperäisväestölle eli saamelaisille. :) siksi vähän joskus naurattaa tuollainen uhoaminen, vaikka se tekee hallaa yleiselle ilmapiirille.

    meillä oli eilen yhdellä oppitunnilla romanityttö, ja opettaja kertoi myöhemmin vähän romanikulttuurista ja siitä etteivät nuoret romaninaiset saa kiivetä ylempään kerrokseen kuin vanhemmat naiset. tyttö oli ottanut romanivaatteet jo vähän etukäteen käyttöönsä vaikka oikeastaan halusi vasta valmistumisen jälkeen. ja meillä kun on keittiövaatteet erikseen niin hänelle tulee siitä vaivaa kun pitää vaihtaa koko puku pari kertaa päivässä. O.o täälläpäin näkee paljon romaneja ja ne asut ovat ihan uskomattoman hienoja.

    ReplyDelete
  18. Ill: Niinpä. Edellisen sukupolven ymmärtäväinen viisaus ja elämänkokemus ei aina toteudu ja puhkea kukkaan :) Vaikka ei se kyllä iästä ole kiinni kuka käyttää n-sanaa ja kuka on suvaitsevainen tai suvaitsematon. Minulle tulee ensi viikolla kaksi uutta afrikkalaista oppilasta. Ei tulisi mieleenkään koskaan käyttää n-sanaa.

    "Suomi suomalaisille" taitaa oikeasti tarkoittaa vain sen pelon ilmaisua joka uhoajalla on vierasmaalaisia kohtaan. Toivotaan että "Suomi saamelaisille" - liike ei ala työntää meitä pois täältä :)

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)