Maistuvaa, herttaista, kivaa ja kaunista

Puolivalmiit pizzat, tuommoisessa kuvassa näkyvässä pakkauksessa, maksoivat meidän kaupassa yhden euron. 

Niitä sitten paistoimme sinä päivänä kaksi. 

Voi mahdoton miten tuli maukkaat ja mehevät!

Täytteet pitää tietty ostaa erikseen.

Sain kiinalaiselta oppilaaltani Yanlilta marjoja joita hän oli poiminut kotinsa läheltä. Mustikoita, puolukoita ja vadelmia. Harmi kyllä rasian kansi oli auennut ja sotkenut hänen laukkunsa. Minulle jäi kuitenkin kotiin vietäväksi sen verran että saatoin koristaa niillä piirakan. Muu päällys koostui meidän puun kaneliomenoista jotka keitin soseeksi. Kivasti onnistui. Muut todisteet on jo hävitetty syömällä. Vain kuva jäi.

Minua oli jo pitkään häirinnyt meidän kuistin ( = eteisen ) vaatenaulakko. Kulunut, vaaleaa puuta + rumaa metallia. Hiukan liian korkealla lyhyelle ihmiselle ( = minulle ). Pyysin miestäni maalaamaan sen ja asentamaan piirun verran alemmas. Naulakosta tuli uskomattoman herttainen.  Vaaleanpunainen ja ruskea. Olin jo aikaisemmin pyytänyt miestä maalaamaan kuistin ritiläpenkin ja yhden vanhan rumaksi kuluneen kenkätelineen. Nyt on tunnelmaa heti sisään tullessa. 

Muutaman vuoden takainen kuva naulakosta.

Puoliso maalasi myös pikkunaulakon. 

Pidämme siinä sateenvarjoja.

Kuubalainen opiskelijani suomen keskusteluryhmässä, tanssinopettajani Alfredo, muisti minua parilla söötillä tuliaisella kesälomalta palattuaan. Pieni marakassi, joka helisee hiljaa kun ravistan ja pistän korvan lähelle, ja pesäpallomaila Kuuban kansallisurheilun kunniaksi. Eikös Suomenkin kansallisurheilu ole pesäpallo? 

Minulla on suomen keskustelu kerran viikossa mutta muuten olen odottanut tuskastumiseen asti että pääsisin täysillä opettamaan. Neljän viikon kuluttua toiveeni toteutuu. Luku- ja kirjoitustaidon kurssille saadaan jatkoa. Olen tosi onnellinen. Aikaisemman kurssini opiskelijat on kuulemma suurimmaksi osaksi saatu sijoitettua elo-syyskuussa alkaneille kursseille, mikä on hyvä sillä kesäloma oli pitkä. Minulle tulee uudet, paitsi ilokseni kiinalainen opiskelija saa jatkaa kanssani. 

Lahja aiemmin mainitulta kiinalaiselta.

Kaunis pieni pussukka.

Minun väriäni. 

Ennen ja jälkeen / Kuvahaaste

Kellarikerrokseen menevien rappujen kaide.

Likainen. Kaipasi siistimistä.

Pari kerrosta maalia ja jopas kiiltää. Viime lauantaina maalattu. Palasin kotiin ja hiukan horjahdin hämärässä kun ei ollut kaidetta. Puoliso oli irrottanut kaiteet ja vienyt maalattavaksi kellariin. Olimme aikaisemmin valinneet värin ja tehneet suunnitelmat, jotka hän oli poissa ollessani pistänyt käytäntöön. Kohta 23 vuotta kaiteet ovat olleet paikoillaan joten eipä tullut mieleen että olisivat muualla 😀

Toinen kaide alemmas mentäessä.

(Sama kaide, mutta kuvakulma alhaalta ylöspäin.)

Tuokin kaide piristyi maalilla. Värisävy  on nuudeli.

Viime viikolla maalasimme eteisaulan puupaneelia valkoiseksi. Väri on kirkas valkoinen. Minä maalasin välejä pensselillä. Mies maalasi isompia pintoja telalla. 

Valoisa vaikutelma. Eteisaula ikäänkuin suureni.

Toisen toilettimme peilikaapin ovien maalaus.

Tässä olin maalannut ekan kerroksen. Vesivärisivellin on pieniä kolosia varten. Seuraavassa kuvassa ovet ovat kuivumassa toisen maalauskerran jälkeen. Puoliso maalasi. Siinä on käytetty telaakin. Nuo vaiheet eilen, ja tänään asennetaan kaapin ovet takaisin paikoilleen ja nupit. Nekin on maalattu valkoisiksi.

Osalllistun kuvilla Pienen Linnun kuvahaasteeseen, jonka aihe on tällä viikolla ENNEN JA JÄLKEEN. Muiden osallistujien kuvia näette täältä: kliksis. 

Valkoiset hanget ja valkoiset maalit. 

Maalattavaa riittää.

Touhukas siitä kiittää.

Meillä on paljon puuta,

teille hyvää helmikuuta.

Korukaappi edistyy

Kierrätyskeskuksesta tammikuussa kotiin kantamamme seinäkaappi on maalattu, sijoitettu makuuhuoneen seinälle ja korukaapiksi tuunattu. Haeskelin kätköistäni rasioita eikä saalis ollut yhtään hullumpi. Pari käsintehtyä iranilaistakin ( = persialaista) rasiaa olin jemmannut. Ostin niitä syksyllä  2007 Kulttuurikeskus Caisasta kun siellä oli iranilaisten käsityöläisten matto- ja taidenäyttely: postaukseni täällä klik  ja myös täällä: klik. Olin erityisen iloinen kun osasin ostaa rasioita melkein omin avuin vanhalta mieheltä joka ei puhunut muuta kuin persiaa. Osan rasioista olen lahjoittanut iranilaisille ystäville. Kotiin jäi kolme.

Ylähyllyllä vasemmalla oleva pieni lipas on mainitsemastani taidemyyntinäyttelystä. Siinä on kuvia kamelikaravaanista. Sijoitin sen sisään äitini vanhan medaljongin, jonka sisässä on hänen nuoruudenkuvansa ja kuva hänen isästään. Lipas näkyy paremmin tässä vanhassa postauksessani vuodelta 2007: klik ja tässä vastaus siinä postauksessa esitettyyn kysymykseen: klik.

Hauskasti ideoidun pyöreän kiinalaisen näköisen  rasian ostin ties miten monta vuotta sitten Tiimarista. Kiiltävä kangas tuo silkin ja Itämaat mieleen, orientin rikkaudet. 

Olen säilyttänyt siinä sormustinta.

Nyt laitan sinne ehkä sormuksen.

Tuollainen mainos osui kerran silmiini ja leikkasin se talteen paikallislehdestä kun mielessä oli että pitäisi saada korut parempaan järjestykseen. Ajattelin että jos mieheni rakentaisi minulle tuontapaisen, mutta sitten näin kirpparilla just passelin kaapin. Se tuli aika lailla halvemmaksi kuin mainostettu valmis kaappi, jonka lähtöhinta on melkein 90 euroa ja alehinta 60 euroa. Minun kaappini maksoi 20 € plus maalia ehkä 5 - 10 euron arvosta ja noita kullanvärisiä koukkuja. 

Aarrekaappini avattuna.
Sesam aukene !

Kaikilla koruilla ja rasioilla on oma tarinansa. Alakulman rasia on erään taideopiskelijan tekemä. Sain sen vaihdossa nettikirpparilta. Eiffel-torni on Pariisin tuliainen ystävältäni Ailalta. Häneltä olen saanut myös nuo oikeanpuoleiset helmirannekorut. Vasemmalla riippuu Iranista tuotu - vuonna 2016 joululahjaksi saamani rannekoru. Keltaisen ostin vanhalta naiselta Malmin torilta. Se on jotain kivitavaraa. Kultaisen näköisen rannerenkaan (toinen oikealta) ostin katukauppiaalta Lontoossa kun olin siellä kesätöissä 20-vuotiaana. "Ostakaa äkkiä ennen kuin poliisi tulee" mies huudahti kun ystäväni Liisan kanssa katselin hänen tarjontaansa. Toivottavasti Scotland Yardissa ei lueta blogiani. 

Blogiarkistot ovat bloggarille itselleen jonkinmoinen aarreaitta. Kävin vielä hakemassa vanhasta postauksesta tämän käsintehdyn rasian johon on maalattu kamelikaravaani Lähi-idässä. 

Keskeneräinen korukaappi / Kuvahaaste

Minulle on kasaantunut valtavat määrät koruja vuosien varrella ja niitä lojuu korulippaissa ja rasioissa ympäriinsä. Korviksia, rannekoruja, riipuksia, sormuksia, helminauhoja. Rihkamaa, ja jokunen aitokin. Mielessä oli alkanut kyteä toive korukaapista, johon saisin sijoitettua ne korut joita useimmin käytän. Loppujen lopuksi käytän niistä aika pientä osaa ja joskus kuluu turhaan aikaa siihen että etsin ja keräilen niitä eri paikoista kun olen jonnekin lähdössä. 

Uskomatonta mutta totta. Toiveitteni kaappi odotti minua Koivukylän kierrätyskeskuksessa pölyn peitossa 20 euron hinlappu läiskäistynä kylkeen. Alkuperäinen väri oli aika kiva, paitsi en pitänyt raidallisesta vaikutelmasta joka siihen oli luotu.  Sain sekoitetuksi jämämaaleistamme mieleiseni beigen ja ryhdyin puolison kanssa hommiin. 

Mies maalasi ulkopuolet telalla, minä sisukset sudilla.

Tästä tuli isompi projekti kuin alunperin ajattelin. Keksin nimittäin että voimme siirtää makuuhuoneen muhkean vaatekaapin olohuoneeseen ja sijoittaa syntyneeseen tilaan valkoisen lipastomme ja korukaapin. Onnistui yli odotusten. Nyt makuuhuoneessa on sen verran väljempää että mahtuu hyvin imuroimaan ja muutenkin vaikuttaa ilmavammalta. Plus voin tuossa peilata kun laitan ketjua kaulaan ja koruja korviin. 

Vielä on hauska hommani sen verran kesken että pitää laittaa tuohon isoon tilaan koukut joihin ripustan kaulaketjuja ja etsiskellä kätköistäni pieniä kauniita rasioita hyllyille sijoitettaviksi. Niihin aion pistää osan koruistani. Peilien tummat kääntöpuolet ajattelin päällystää esimerkiksi kukkapaperilla. Katsotaan mitä varastoistani löytyy.

Osallistun näillä kuvilla Pienen Linnun tiistaihaasteeseen. Aihe on KESKENERÄINEN. Veikkaan että muilla osallistujilla on toteutuksissaan ainakin käsitöitä. Katsokaa täältä: KLIK. Odotan innokkaana näkeväni niitä - itse kun en juurikaan osaa neuloa, ommella, näprätä - mutta on niin upeaa nähdä blogilaisten tekeleitä 💛

Miten hyvin teillä on korut tallessa?

Oletteko onnistuneet antamaan kaikille paikan?

Vaaleanvihreät yöpöydät

Omakotitalomme kellarista vuonna 1995 muuton yhteydessä löytynyt kulunut mutta herttainen valkoinen yöpöytä sai uuden ilmeen kun tarvitsin jotain mihin sivellä vaaleanvihreän kokeellisen värisekoitukseni. 

Ekan maalikerroksen jälkeen...

...ja valmiina. Söötti tulos vähän kolhuisenakin. 

Tämän yöpöydän kannoimme kotiin Punaisen ristin Kontista mäntypuisena. Maksoimme siitä 10 euroa, maalasimme ja se on nyt mieheni yöpöytänä. Värisävy on nimeltään "wasabi", erilainen vihreä kuin tuon minttuun vivahtava. 

Entisiltä asukkailta peritty valkoinen yöpöytä on ollut kaikki nämä vuodet  puolisoni sängyn vieressä. Nyt hän tykästyi tuohon toiseen niin että omi sen.  Eivät ne täydellisen hyvin sovi toisiinsa, mutta tarpeeksi hyvin koska eivät ole vierekkäin makuuhuoneessa. Kuva on otettu samanlaisen isomman maton päällä kuin makkarin pienet sänkymatot. Mattojen raidoissa sattuu olemaan molempien yöpöytien vihreitä suosivat sävyt, minkä vasta nyt iloiseksi yllätyksekseni huomaan. Että sattuikin hauskasti. (En tiedä miltä nuo sävyt teidän ruuduillanne näyttävät.)

Valkoinen yöpöytä taisi olla ainoa valkoinen huonekalumme ennen kuin viikko sitten ostimme IKEAn valkoisen LACK-penkin kierrätyskeskuksesta. Olen jo pitkän aikaa ihmetellyt  suomalaisten vuosia kestänyttä mieltymystä täysvalkoisiin koteihin, joissa on valkoista valkoisen vieressä ja päällä, ja koriste-esineet sekä keittiökapistuksetkin ovat valkoisia. Ei näytä into laantuvan ainakaan meille kannetun mainoslehtisen perusteella, jossa on kaksi aukeamaa pelkästään valkoisia huonekaluja. Yksi on kuitenkin muuttunut: se että minä olen alkanut pitää valkoisesta. Ah mikä valtava ilo sekin että täällä on nyt valkeat hanget ja nietokset toista päivää, ihana kevyt puuterilumi. Menin pihaan lumitöihin jo aamukuudelta ja tänään raikastimme matot lumessa ja ravistelimme. 

Pidättekö talvesta ? Lumesta ? Valkoisesta ? ⛄️

Uusi matto ja maalaushommia

 

Ostimme Etolasta uuden maton työhuoneeseeni. Puuvillaa, 29 euroa. Jakkaran olen hiljattain maalannut. Valitsin värikartasta omasta mielestäni vaaleanvihreän sävyn mutta se on tarkkaan katsottuna vaalean keltainen. Itse asiassa aivan nimensä mukainen: valkea kuulas = omenan väri. 

Vaalean vihreän, jota siinä tavoittelin suunnittelin tulevan yhteen vähän isompaan kohteeseen. Kokeilin ensin pienempään, ja hyvä että kokeilin, koska se ei ollut lainkaan sitä mitä etsin. Ei lähellekään.

Tällainen se oli ennen maalausta. Jakkaran tarina on seuraava: Vaihtelin tavaraa nettikirpparilla itselleni tuntemattomien ihmisien kanssa yhden toimiston kautta ja omaan kuvastoonsa netissä sai pistää myös ilmaistavaroita, tarjota niitä kaupanpäällisiksi vaihtoihin. Eräs vaihtokumppanini Mari oli pelastanut tuo kirkkaan keltaisen, vähän kolhiintuneen pallin kerrostalonsa roskalavalta ja kysyi halusinko sen kun oli ymmärtänyt että pidän väreistä. Halusin kyllä. Ei ihan minun tyylistäni keltaista, vivahtaa sitruunaan, mutta kiva se on kuitenkin ollut ja piristänyt kotiamme jo vuosia. Nyt maalasin sen hillitymmäksi valkeakuulaan sävyllä. Mutta siis tavoittelin vaalean vihreää. 

Työhuoneeni Lundiaa ja muutamaa muutakin juttua samassa huoneessa olemme piristäneet maalisävyllä nimeltä "mustikkamaito". Kuvassa näkyy pyörillä liikutettavan säilytyslaatikon kulma. Se oli ennen maalaamista tämmöinen puinen kapistus.

Tavalliseen perinteiseen pärekoriin sain eloa

maalaamalla sen samalla "basilikalla" kuin

aiemmin esittelemäni joulukaapin ja lipastot.

Tuo on niin minun väri.

Idea korin maalaamiseen tuli Kotivinkki-lehdestä 

numero 24, joulukuu 2017. (Sain joululahjaksi.)

Kotivinkki, sivu 27, sinisen lipaston edessä.
Tuttu vihreä jota meillä oli kotona vajaa purkki.

Olen tilannut Kotivinkin, tilaus alkaa helmikuussa.

Vanha valkoinen yöpöytä valmiina maalattavaksi.

Tänään tein sekoituksen kahdesta maalista, oikeastaan kolmesta. Kaadoin sitä valkeaa kuulasta aikaisemmin sekoittamaamme mintunvihreään, jolla maalasimme yhden hyllykön. Olette ehkä nähneet aikaisemmassa postauksessa. Se oli sekoitus vaaleaa ja tummaa vihreää. Kokeilin tätä uutta vihreää tuohon vanhaan valkoiseen yöpöytään.

Maalaushommaat levällään eteisessä.

Väri näyttää kivan hempeältä.

Yöpöytä löytyi talomme kellarista kun

muutimme tänne 1995.

Kiitos, aikaisemmat asukkaat.

Brysselin tuliaisia, vanhoja oppikirjoja ja lilan sävyjä

Belgian tuliaisia, ihanaa suklaata, aah. Ystäväni Aila tuli jouluksi koti-Suomeen Rysänperältä eli Brysselistä, yskien ja potien ja sänkyyn kaatuen. Meinasi mennä häneltä joulu pipariksi, mutta ehdimme sentään treffata alennusmyynneissä kiertelyn ja roskaruoka-aterioinnin merkeissä ennen hänen paluulentoaan. Toin hänelle rasiassa omia leipomuksiani ja sain häneltä pieniä suklaita sekä paketin kahvia. Aina hän muistaa minua tuliaisin. 

Olen korkannut toisen tummista suklaista ja säästäväisesti herkutellen sitä nauttinut. Säännöstely johtuu uusista syömätavoistani jotka aloitin jo paljon ennen joulua. Ei mikään laihdutuskuuri sinällään, tuli vain mielihalu kohtuullistaa ja lepppoistaa eloa entisestään. Muutama vuosi ollaan jo turhaa tavaraa karsittu kodista. Nyt ulotan pyrkimykset ravinnon nauttimiseen pienempinä, mutta sitäkin nautinnollisempina erinä. Jos siinä samalla huomaan pudottaneeni painoa ja hoikistuneeni, sitä parempi. Eli kyllä  laihtuminen on myös tavoitteeni. 

  

Otin yhden vanhoista suosikkihameistani esiin antamaan minulle innoitusta matkalla hoikempaan oloon. Vaikka olemme kantaneet kuormakaupalla lahjoituksia eri kirppareille, vaatteita en ole kovin innokkaasti lahjoittanut. Kaapeissa on niin paljon minulle mieluisia vaatekappaleita että niiden näkeminenkin on kuin vanhan kaverin kohtaaminen kun kaapin ovi aukeaa naristen. Jos "syömällä solakaksi" - periaate alkaa kantaa hedelmää, uusia vaatteita ei totisesti tarvitse lähteä kaupoista hakemaan. 

Pino tarpeettomia kielten oppikirjoja kirpputorille.

Ranskaa, italiaa, kaupallista ruotsia.

Muutaman vein roskiin, kierrätyskelvottoman,

sisälsivät liikaa lyijykynämerkintöjä.

Tässä näyte maalausremontistamme. Valitsin työhuoneeni somistusväriksi maalikartasta sävyn nimeltä mustikkamaito. Rohkea veto, mutta onnistui. Takana olevat Lundian kirjahyllyn ovet ovat mieheni maalaamat ja omia taitojani kokeilin pieneen puiseen laatikostoon. Ne ovat sitä samaa maalia vaikka kuvassa valaistuksen takia näyttävätkin erivärisiltä. 

Tästä sukeutui lilanvärinen postaus.

Kuuluu lempiväreihini joten kiva.

Minkäväristä päivää saan toivottaa teille?

Budjettivihko, Kotiblogit ja uusi sohvatyyny

Melkeinpä vakiot: Postin kantamista joulukorteista yhdestä puuttui lähettäjä ja yksi kortti saapui vasta joulun jälkeen. Salaperäinen lähettäjä selvisi vertaamalla viimevuotisten korttin käsialoja. Opiskeluaikojeni kaveri Irja, joka on uskollisesti lähettänyt kortin joka joulu, oli kai vuodenajan väsymystä potien unohtanut signeerata. On erityisen mukavaa selata korttipinoa koska se on aikaisempien vuosien pinkkoja paljon ohuempi. Ei niistä takavuosien korttivyöryistä jäänyt monikaan yksittäinen mieleen. Nyt voi rauhassa nauttia jokaisesta erikseen. Vähemmän on enemmän. Myöhässä saapunut joulutervehdys (kuvassa) tuli amerikkalaiselta ystävältämme Susan Reediltä, joka asuu loma-ajat Kreetalla ja ne ajat Suomessa kun hän opettaa englantia ja kalligrafiaa. Hän on kuvittaja ja kortti on hänen itsensä tekemä.  Eikö olekin symppis? Siinä on lapsia ja kaunis sanoma maailman harmoniaa toivottaen. Luen juuri kirjaa, jossa kantavana ideana on se että ajatuksemme vetävät puoleensa samanlaisia ajatuksia magneetin tavoin. Sen mukaan jos keskitymme ajattelemaan sopusointua, rauhaa ja ystävyyttä, maailmastamme tulee juuri sellainen. Ajatukset ovat voimakkaita. Myönteiset ajatukset synnyttävät lisää myönteisiä ajatuksia. 

Aloitimme uuden vihkon, johon merkkaamme raha-asiat. Saldon kuukauden alussa ja sitten kaikki menot ja tulot. Sunnuntaisin ynnäämme ruokakaupan kuitit ja muut. Ei olisi uskonut miten suuressa määrin tuo menetelmä auttaa säästämään rahaa. Ehkä siinäkin pätee joku universumin laki, kuten ajatusten vetovoimaisuudessa. Satuin vuonna 2016 näkemään TV-ohjelman jossa asiantuntijat antoivat velkaantuneille ihmisille neuvoja miten palauttaa tasapaino talouteen. Ohjelmassa sanottiin että kaikkein tärkein väline tulisi olemaan tilikirja (tai vihko) ja siihen merkatut tiedot. Päätin silloin kokeilla ja huomasin hyödyn välittömästi. Rahatilanteen saa hahmotetuksi ja menojen muistiin merkitsemisestä seuraa alitajuinen tarve hillitä kulutusta, ehkä siksi että laskuista ikään kuin joutuu tekemään tiliä. Heräteostoksia ei tule tehtyä koska joutuu harkitsemaan ja siinä vaiheessa tulee järkiinsä ja palauttaa tavaran hyllyyn hetken huuman jälkeen. 

Lahja puolisolta: Kotiblogit-lehti. Ihkauusi tuttavuus kun en ole lehtien lukemista harrastanut, mitä nyt kampaajalla Annaa ja Eevaa selannut. Erittäin mukavalta vaikuttaa ja tänään törmäsin yhteen blogiin joka on lehdessä esiintynyt, vuoden 2017 numerossa 4, Merikapteenin vaimo. Kiinnostava. Oman lehteni kylkiäisenä tuli kaksi erilaista tonttuovea. Sellaista olin toivonutkin. Kuvasin lehden sängyn päällä, eli näette tuossa yhden pussilakanoistamme, elefantin kuvin koristellun. Ei oo puuvillan voittanutta.  Vai mitä mieltä olette?

Uusi valkoinen sohvatyyny Jyskistä.

Aikaisemmassa postauksessa jo kertoilin virinneestä mieltymyksestäni valkoiseen ja puisen lipaston maalaamisesta. Valkoisen sohvatyynyn valinta on jatkoa siihen. Maalausinnostukseen liittyy se uutinen että haimme kellarista vanhan opiskeluajoiltamme peräisin olevan mäntypuisen hyllykön. Aiomme maalata sen ja katsoa löytäisikö se paikkansa meidän huushollista. Mietiskelen värivaihtoehtoja, ihan hullujakin kuten vaaleanvihreää tai roosaa. Valkoisen lipaston takana olevan seinän olemme juuri maalanneet keltaiseksi, värisävy on nimeltään duuri (Tikkurila). Samalla värillä olemme piristäneet eteisaulaa. 

Hassua miten yksi uusi tyyny voi piristää.

Oletteko hankkineet kotiin mitään 

silmänruokaa alkaneen vuoden kunniaksi?

Tai aiotteko hankkia?