Saturday, March 01, 2014

Maria Autio: Varjopuutarha



Kustantaja Karisto (2014)

Lue kirjan esittelyteksti täältä.

Kirjailija Maria Autio kuuluu tuttavapiiriini. Mikäli teos olisi huono tai keskinkertainen, joutuisin pusertamaan itsestäni väkinäisen kohteliaisuuden.  Ei pienintäkään pelkoa moisesta. Kun tapaan Marian seuraavan kerran, kasvoilleni leviää hymy korvasta korvaan. Ylistän hänen kirjallista tuotostaan aidon ihailevasti. 

Lukukokemuksesta muodostui kertakaikkisen upea. Kertomus kulkee vaivattomasti soljuen samalla kun pinnan alta kuoriutuu uusi taso toisensa jälkeen. Tarinoinnissa on tyyliä. Osaavasti valitut verbit vahvistavat virkkeitä. Äiti sahaa auton parkkiin, kaksoset törröttävät jakkaroilla, taivaalla velloo pilviä...

Varjopuutarha kertoo Aspergertytöstä. ( Asperger =  lievä autismin muoto ). Tahtoisin että sen lukisi mahdollisimman moni opettaja ja että äidinkielen opettajat lisäisivät sen oppilaittensa lukulistalle. Hyvä lukuromaani auttaa eläytymään toisiin ihmisiin ja lukijalla on tilaisuus itsetutkiskeluun ja oivalluksiin. Lasten ja nuorten nykydiagnoosit avautuvat käytännöllisesti ja terveesti tarinoinnin kautta. Erilaisuuksiin kuten lukihäiriöön, lievään autismiin ja ADHD:hen, opitaan suhtautumaan luonnollisesti eikä kohdella lapsia ja nuoria kuin kyvyttömiä ressukoita tai epäillä heidän älyään. 

Päähenkilö Pihlan erilaisuus pistää tarhakavereiden ja myöhemmin koulutovereiden, kouluavustajan ja opettajien silmään. Aspergertytön piirteitä ovat kömpelyys (tavarat kirpoavat käsistä), vähäilmeisyys, outo käsien räpistely stressin iskiessä. Tytön äiti ja siskot koettavat aina välillä opettaa häntä tavallisten ihmisten tavoille. Ne koulukaverit jotka nostattavat omaa asemaansa heikompia kiusaamalla, nimittelevät vammaiseksi. 

Kiusaamisen teema toteutuu sekä Pihlan että hänen äitinsä kohdalla. Pihlan äidin Tertun esimies kokoaa hovinsa jotta pääsee savustamaan hänet sairaslomalle. Tyypillistä narsistin touhua. Poljettava henkilö löytyy aina. Tekosyyksi kelpaa se että Terttu on joutunut olemaan töistä poissa Pihlan vaikeuksien vuoksi. 

Sinnikäs kiusaaja Matja on tarinan juonen ja Pihlan kehityksen kannalta merkityksekäs. En halua pilata kenenkään lukukokemusta paljastamalla liikaa. Juonenkäänteitä riittää. Yhdessä kohdassa pelästyin niin että tukka nousi pystyyn, mutta loppupuolella ymmärsin miten tärkeä rooli Matjan pirulaisella oli Pihlan itsenäistymiselle. Pihla nousee todella hienosti oman elämänsä sankariksi. Kun äitikään ei enää holhoa häntä, vaan päinvastoin tarvitsee Pihlan apua, matka kohti voimaantumista alkaa. 

Ihmiset käsittävät usein vain sen minkä näkevät, ja senkin ehkä väärin. Kömpelö käytös tulkitaan helposti älykkyyden puutteeksi. Kirjan yksi ydinkohta on mielestäni sivulla 180 kun historianopettaja Moilanen tajuaa että Pihla ei olekaan älykääpiö vaan älyn jättiläinen. Hoo moilasena hän sopertaa: 

"... luin sen sun esseesi. Ja täytyy sanoa että olin hämmästynyt! En olisi ikinä uskonut että sinä...

Moilanen sekosi sanoissaan, kun hän tajusi möläyttäneensä jotain mitä ei ollut aikonut. Yhtäkkiä ymmärsin mitä hän ei ollut uskonut. Sitä että erityisluokat kahlannut tyttö, jolla oli vammaisleima otsassa, osaisi kirjoittaa historiasta. Kun Moilanen sai taas koottua itsensä, tuntui kuin hän olisi katsonut minua ihan eri tavoin kuin ennen."

Kirjassa toistuu muutaman kerran tuo ilmiö kun joku katsoo jotakin uusin silmin, näkee esimerkiksi itsensä yhtäkkiä muiden silmin, tai näkee barokkipuutarhan eri tavoin kuin ennen. 

Autistisilla ihmisillä on usein kyky nähdä asiat eritavoin kuin muilla. Heillä saattaa olla niin ällistyttävät kyvyt nähdä yksityiskohdat tai ymmärtää yhtymäkohtia asioitten ja ilmiöitten välillä että se hipoo neroutta. Vaan kun nämä samat nerot pudottelevat haarukkansa tai kompastuvat omiin jalkoihinsa, ulkomaailman on vaikea tunnistaa heidät älykkäiksi. 

Tuhannet ja taas tuhannet ajatukset risteilivät päässäni kun luin Asperger-Pihlan tarinaa. Vertasin häntä itseeni. Olen ratkaisevasti erilainen kuin hän, koska pienet Aspergerpuutteeni ja vikani (esimerkiksi aistiherkkyys melulle) eivät kovasti näy päällepäin.   Erityislahjakkuuteni (vieraat kielet) on kai osaltaan auttanut minua oppimaan sosiaalisia tapoja, samalla kun se on taannut koulumenestyksen ja ammatin. 

Nautin valtavasti kirjailijan ilmeikkäästä kielenkäytöstä ja taitavasta juonenpunonnasta, mutta kaikkein eniten jään nyt miettimään sitä miten voisin parhaiten hyödyntää kirjan sisällön ja levittää sitä eteenpäin. Koteihin ja kouluihin.

Tämä on merkkiteos ja lahja koko Suomen Aspergeryhteisölle. 

9 comments:

  1. Tämä voisi olla mielenkiintoinen kirja miniälleni,joka on Asperger-nuorten parissa töissä.

    ReplyDelete
  2. Kiitos Rita jälleen kerran mielenkiintoisesta kirjaesittelystä.

    ReplyDelete
  3. Jael: Tosiaan. Taidanpa laittaa mainosta pariin paikkaan joissa on Assinuoria !

    Leonoora: Ole hyvä vaan :) Tulen lukemaan sinun viimeisimmät mielenkiintoiset kirjoituksesi...

    ReplyDelete
  4. Rita, kiitos mielenkiintoisen teoksen esittelystä! Sait minut vakuuttuneeksi. Kävin kirjaston sivuilla varaamassa kirjan. Olen hyvin kiinnostunut juuri tällaisista kirjoista.

    ReplyDelete
  5. Marjatta: Hienoa että innostuit. Tykkäät tästä varmasti :)

    ReplyDelete
  6. Tämä kirja laittoi ajattelemaan omaa käytöstä kasvattajana. Lapsilta on vaikea diagnosoida autismia, jos se on lievä. Mutta en iki kuuna päivänä lähtisi eristämään lasta sermien taakse.

    ReplyDelete
  7. Mai: Opettajat ja muut kasvattajat tekevät tietysti erehdyksiä, mutta jotkut ovat oikein emätoilauksia. Sermillä eristäminen ihmetyttää minuakin.

    Kiva että löysin sun blogisi :)

    ReplyDelete
  8. Hauskaa, että olet ryhtynyt kirjabloggaajaksi. Tuot uuden näkökulman.:)

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)